Terveys on itsestäänselvyys?

Salut, messieurs-dames. Luvassa on katkeransävyistä avautumista tärkeästä asiasta, vaikka yleensä haluan pitää tämän blogin tunnelman keveänä ”hömppälinjalla”. Aina voitte jättää lukematta tämän postauksen, jos haluatte välttyä katkerammalta setiltä. ;) Postaukseni käsittelee myös alkoholismia, joka on minulle henkilökohtainen aihe. Minulla itselläni ei ole ikinä ollut pienintäkään alkoholiongelmaa enkä pidä enää suuremmin alkoholista. Juon pari alkoholiannosta muutaman kerran vuodessa jossain illanvietossa tai baarissa. Molemmat vanhempani ovat kuitenkin alkoholisteja ja siksi muutin kolmevuotiaana kokonaan sijaisperheeseen, äitini vanhemmille.

Kaikki nuoret ihmiset eivät osaa olla aina kiitollisia hyvästä terveydestään. Kai he pitävät itseään haavoittumattomina tai luulevat – mikä on vielä pahempaa! - hukkaavansa ”ainoan elämänsä” jolleivät ryyppää ryyppäämistään kuin olisi meneillään viimeinen päivä ennen maailmanloppua. Minä en todellakaan osannut olla kiitollinen hyvästä terveydestä, silloin kun sain vielä nauttia siitä. Kun terveyttä pidetään itsestään selvyytenä, ei muka tarvitse tehdä yhtään mitään sen edistämiseksi ja vaalimiseksi.

Joku menettää terveytensä kerralla aivohalvauksen tai ketiapiinin (vaikuttavaa ainetta ketiapiinina Seroquelissa ja halvemmassa versiossa Ketipinorissa) käytön ja lopetuksen myötä kuten minulle valitettavasti kävi... Aikanaan he toipuvat osittain ja saavat sentään elämänsä takaisin. Sitten he ymmärtävät ettei terveyden arvoa voi mitata rahassa ja tekevät kaikkensa ylläpitääkseen edes sen hataran terveytensä, jonka he ovat sinnikkyydellä saavuttaneet. Nuorilta alkoholisteilta ei riistetä kerralla terveyttä, vaikkeivät he ole piitanneet ollenkaan terveellisistä elämäntavoista toisin kuin joku ketiapiinia unettomuuteen syönyt tai pari masennuslääkekuuria popsinut on saattanut tehdä. Nykyisin minulla on merkittävästi terveellisemmät elämäntavat kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta kyllä minulla voisi sanoa silti olleen ihan terveet elämäntavat sitä ennen – monien mielestä todella terveet elämäntavat. En hotkinut silloinkaan monta kertaa viikossa roskaruokaa tai valmisruokaa, en käyttänyt juurikaan alkoholia, tupakoin vähän, ulkoilin päivittäin ja minulla oli välillä liikuntaharrastuksia kuten aerobic teininä ja klassinen baletti.

Alkoholistit ovat vain saaneet hälyttäviä varoitusmerkkejä enemmän kuin kerran tai kaksi, joista heidän pitäisi päätellä että on tehtävä pysyvä elämänmuutos eikä vaan olla kuukautta selvin päin. En oikeasti tiedä tulenko ikinä ymmärtämään miksi alkoholisteille annetaan useita varoitusmerkkejä, muttei minulle. Enhän minä pelannut yhtä riskialtista uhkapeliä omalla terveydelläni? Keskustelupalstat olisivat olleet kyllä täynnä ihmisten käyttökokemuksia ketiapiinista, joista löytyy todella paljon tositarinoita ikävistä sivuvaikutuksista. Totta kai olisi ollut hemmetin järkevää lukea enemmän käyttökokemuksista ja harkita niiden perusteella kannattaako minun todellakaan alkaa käyttämällä käyttää unettomuuteen vakaviin psyykkisiin harhoihin tarkoitettua lääkevalmistetta. Mietin kolkosti virnistäen että ehkä olin siinä määrin pölkkypää että minua piti rangaista niin että seuraamukset ovat elinikäiset ja oppisin punnitsemaan kaikenmaailman lääkkeiden hyötyjä suhteissa haittavaikutuksiin.

Minä kun pidin teini-ikäisenä itseäni tyttönä, jolla ei ollut mitään. Hyvä terveyskö on yhtä kuin ei mitään, olkoonkin kyseessä alle kaksikymmentävuotias tytön hupakko? Minulla on nyt lähes kaikkea jota minulla ei ollut teininä, mutten edes muista enää miltä tuntuu olla fyysisesti terveyden perikuva.