keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Patriisittarena isompien ja pienempien halloweenmörköjen seassa





Salut messieurs-dames. En ole vielä ihan kokonaan parantunut flunssassasta, joskin oireet ovat helpottaneet huomattavasti. Olen ollut jossain määrin kuumeinen, minulla on ollut sekavahko ja heikko olo lievine huimauksineen ja sairastaminen on väsyttänyt. Sairastelun aikana minua ei ole yskittänyt kunnolla kuin korkeintaan kahtena päivänä. Ennemmin vähän kuumetta kuin lähes tauotonta limansyöksemistä ja yskimistä, nenä kokonaan tukkoon muurautunut ja parin tunnin mittaisiksi jäävät yöunet. Luullakseni sisarenpoikani tartuttivat flunssan minuun sisarentyttäreni syntymäpäivillä. Aivan ”mahtavaa”. Toivottavasti te ette ole tällä hetkellä flunssassa.

Palatkaamme Halloween 2017:n viettämisestä tarinointiin kuulumiskartoituksen jälkeen. Juhlin tänäkin vuonna Halloweenia/ Kekriä pääkaupunkiseudulla, joskin eri seurassa kuin kahtena aiempansa vuotena. Lähdinkin siskopuoleni H:n ja sisarenpoikieni E:n ja O:n (seitsemän- ja viisivuotias) kanssa ajamaan kotipihastani Karhulasta Espooseen siinä yhdentoista tienoilla aamupäivällä. Kolme vuotta täyttäneellä sisarentyttärelläni oli Halloween-teemaiset syntymäpäivät. Niissä oli kaksi kattausta: ensimmäinen päivänsankarin porvoolaisille isänpuoleisille sukulaisille ja toinen hänen vanhempiensa ystäväpariskunnille plus näiden lapsille, joita oli muistaakseni viisitoista.


Saarekkeen herkut olivat suklaakakun haamumarenkeja ja mutakakkua lukuun ottamatta lankoni ja siskoni M:n käsialaa. H oli leiponut marengit ja mutakakku oli pakastetuote.




Ylhäisen vampyyrittaren asuun sonnustautumisesta on muodostunut minulle ihana Halloween-traditio, koska haluan ennemmin olla elegantti, naisellinen ja viettelevä olento kuin mätäihoinen zombie tai kallonaama. Rikoin kuitenkin tällä kertaa traditioni pukeutumalla patriisittareksi eli antiikin roomalaiseksi aatelisnaiseksi. Alunperin minä olin aikeissa pukeutua patriisittareksi erään kaverini antiikkiteemaisiin syntymäpäiväpippaloihin, mutta jouduin jättämään ne harmikseni väliin, sillä Kiinasta tilaamani mekko ei kulkeutunut ajoissa lähikauppani K-marketin postiosaston hyllylle. Mekon piti olla perillä syyskuussa eikä lokakuussa! Saatuani lopulta mekon kiertelin kirpputoreilla metsästämässä ylellisen näköistä ikkunaverhoa stoolaksi muuten kasassa asusteita myöten olevaan naamiaisasuun. Minun lisäkseni vain siskoni H ja itse päivänsankaritar eivät olleet pukeutuneet kauhuteemaisesti. H oli yksisarvinen sarvipantoineen ja minun sprayhiusväreillä raidoittamissa hiuksissaan. Päivänsankaritar puolestaan oli my little pony pastellinsävyisessä naamiaisasussaan, johon kuului pitkähihainen, legginssit, puffuhelmaisista puffuin tutu ja korvallinen hiuspanta, jossa oli sateenkaarenväreissä säihkyvä otsatukka.

Minusta on kivaa ettei Halloweenin/ Kekrin juhliminen ole toistanut samaa kaavaa. Vuonna 2015 oli isot bileet ja viime vuonna tyttöjen ilta ja tänä vuonna juhlimista lastenkutsujen merkeissä. Ehkä ensivuonna on taas erilainen Halloween? :)

 pieni päivänsankaritar


 minä ja vanhin siskonpoikani ekaluokkalainen E



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti