Salut
messieurs-dames. En ole vielä ihan kokonaan parantunut
flunssassasta, joskin oireet ovat helpottaneet huomattavasti. Olen
ollut jossain määrin kuumeinen, minulla on ollut sekavahko ja
heikko olo lievine huimauksineen ja sairastaminen on väsyttänyt.
Sairastelun aikana minua ei ole yskittänyt kunnolla kuin korkeintaan
kahtena päivänä. Ennemmin vähän kuumetta kuin lähes tauotonta
limansyöksemistä ja yskimistä, nenä kokonaan tukkoon muurautunut
ja parin tunnin mittaisiksi jäävät yöunet. Luullakseni
sisarenpoikani tartuttivat flunssan minuun sisarentyttäreni
syntymäpäivillä. Aivan ”mahtavaa”. Toivottavasti te ette ole
tällä hetkellä flunssassa.
Palatkaamme
Halloween 2017:n viettämisestä tarinointiin kuulumiskartoituksen
jälkeen. Juhlin tänäkin vuonna Halloweenia/ Kekriä
pääkaupunkiseudulla, joskin eri seurassa kuin kahtena aiempansa
vuotena. Lähdinkin siskopuoleni H:n ja sisarenpoikieni E:n ja O:n
(seitsemän- ja viisivuotias) kanssa ajamaan kotipihastani Karhulasta
Espooseen siinä yhdentoista tienoilla aamupäivällä. Kolme vuotta
täyttäneellä sisarentyttärelläni oli Halloween-teemaiset
syntymäpäivät. Niissä oli kaksi kattausta: ensimmäinen
päivänsankarin porvoolaisille isänpuoleisille sukulaisille ja
toinen hänen vanhempiensa ystäväpariskunnille plus näiden
lapsille, joita oli muistaakseni viisitoista.
Saarekkeen herkut olivat suklaakakun haamumarenkeja ja mutakakkua lukuun ottamatta lankoni ja siskoni M:n käsialaa. H oli leiponut marengit ja mutakakku oli pakastetuote.
Ylhäisen
vampyyrittaren asuun sonnustautumisesta on muodostunut minulle ihana
Halloween-traditio, koska haluan ennemmin olla elegantti, naisellinen
ja viettelevä olento kuin mätäihoinen zombie tai kallonaama.
Rikoin kuitenkin tällä kertaa traditioni pukeutumalla
patriisittareksi eli antiikin roomalaiseksi aatelisnaiseksi.
Alunperin minä olin aikeissa pukeutua patriisittareksi erään
kaverini antiikkiteemaisiin syntymäpäiväpippaloihin, mutta jouduin
jättämään ne harmikseni väliin, sillä Kiinasta tilaamani mekko
ei kulkeutunut ajoissa lähikauppani K-marketin postiosaston
hyllylle. Mekon piti olla perillä syyskuussa eikä lokakuussa!
Saatuani lopulta mekon kiertelin kirpputoreilla metsästämässä
ylellisen näköistä ikkunaverhoa stoolaksi muuten kasassa asusteita
myöten olevaan naamiaisasuun. Minun lisäkseni vain siskoni H ja
itse päivänsankaritar eivät olleet pukeutuneet kauhuteemaisesti. H
oli yksisarvinen sarvipantoineen ja minun sprayhiusväreillä
raidoittamissa hiuksissaan. Päivänsankaritar puolestaan oli my
little pony pastellinsävyisessä naamiaisasussaan, johon kuului
pitkähihainen, legginssit, puffuhelmaisista puffuin tutu ja
korvallinen hiuspanta, jossa oli sateenkaarenväreissä säihkyvä
otsatukka.
Minusta on kivaa
ettei Halloweenin/ Kekrin juhliminen ole toistanut samaa kaavaa.
Vuonna 2015 oli isot bileet ja viime vuonna tyttöjen ilta ja tänä
vuonna juhlimista lastenkutsujen merkeissä. Ehkä ensivuonna on taas
erilainen Halloween? :)
pieni päivänsankaritar
minä ja vanhin siskonpoikani ekaluokkalainen E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti