Elämä katkerana muijana, joka ei halua mennä eteenpäin

Sinulla oli – ainakin omasta mielestäsi – täysin kusipäinen kaveri. Todellisuudessa tyyppi oli aika ärsyttävä, määräilevä ja hyvin äkäinen. Kaverin masennus ja turhautuminen huonoihin ihmissuhteisiin purkautuivat helposti äkäisyydella. Tämän antamat neuvot eivät olleetkaan sinun kohdallasi hyviä, ja tämän osoittama alentuva suhtautuminen sinuun otti pattiin. Päätit sitten ettet halua olla kyseisen kaverisi kanssa enää missään tekemisissä, joten pistit välit kokonaan (selän takana) poikki. Sen jälkeen pääsit kokonaan eroon entisestä kaveristasi.

Noin kaksi vuotta kului. Sinä aikana entinen kaverisi huomasi jossain vaiheessa, miten töykeästi oli kohdellut sinua. Hän esitti nöyrästi ja aidosti pahoillaan anteeksipyynnön sinulle kerjäämättä sinua kaveeraamaan kanssaan niin kuin ennen. Ainakin siinä asiassa hän teki täysin velvollisuutensa sinua kohtaan. Sitä sinäkään et voi kiistää. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä entinen kaverisi joutui vielä maksamaan kalliin hinnan hankalasta käytöksestään – tai sen lisäksi jostain omasta hölmöilystään – takertumalla pariksi vuodeksi suurten vastoinkäymisten paksuun seittiin. Vihdoin ja viimein tuon ”kusipäiden kuningattaren” vastoinkäymiset olivat ohi. Ensin hänellä meni jo välillä siedettävästi, sitten tasaisen siedettävästi ja lopulta ihan hyvin, lopulta paremmin kuin sinulla. Hänen menestyksensä oli sen ansiota, että hän oli viisastunut paljon ja muuttunut kärsivällisemmäksi ja positiivisemmaksi. Hänestä tuli parempi versio itsestään: huomaavaisempi, empaattisempi ja sympaattisempi muita ihmisiä kohtaan.

Satuitte samaan bussiin, kun välienne katkeamisesta oli kulunut seitsemän vuotta. Hän istui penkillään niin huoliteltuna, rentoja tyynenä että säteili elämäniloa. Sinä selailit äkäisenä puhelintasi ja olisit halunnut kirkua hysteerisesti, miten elämä oli kohdellut sinua. Vittu perkele saatana tuo ämmä vielä antaa näkyä, miten hyvä sillä on olla itsensä kanssa!

Vierität lähes aina kaikki epäonnistumisesi edelleen entisen kaverisi syyksi. Ethän ole aikuisena vastuussa omista teoistasi. Toki on sinun asiasi olla olematta tekemisissä esimerkiksi tuon entisen kaveri kanssa olla antamatta ikinä anteeksi tämän vääriä neuvoja ja alentuvuutta. Toki on sinun asiasi olla olematta edes hyvillään suorastaan huvittunut siitä miten mokoma on saanut kärsiä, jollet pysty antamaan anteeksi, antamaan jo olla. :)

Olisiko mitenkään mahdollista että sinä olet aikuisena parikymppisenä naisena vapaa tekemään omat valintasi? Oletkohan ihan itse valinnut olla hapan ja katkera muija, joka ei ole halunnut mennä eteenpäin elämässään ja olla paras versio itsestään?