Moi. Minulle
ommeltiin ensikämppääni varten valkoisesta, Ikeasta pikkurahalla
ostetusta organzasta sänkykatos. Aikansa se kesti, kunnes yläosaan
tuli repeämä – eihän ohut kangas kestä loputtomiin; siinä
katoksessa oli keskellä nauhan varassa renkula, josta se roikkui
katossa. Keksin antaa sänkykatoksella vielä jatkoaikaa tuunaamalla
siihen lyhyen yläosan canopyksi canopyn päälle isovanhempien
nurkissa tarpeettomana lojuneella kullanvärisellä vuorikankaalla
samalla idealla kuin olisin ommellut pyöreän pöytäliinan. Pyöreä
keskikappale leikataan sänkykatoksen tukirenkaan halkaisijan mukaan
ja sen ympärille ommellaan kolme sivuistaan yhteen ommeltua
kangaskaitaletta rypyttäen.
Kun alkoi olla aika
hankkia materiaalit uutta canopyä varten, haaveilin oikein raskaasta
kankaasta ommellusta baldakiinista. Sen alla maatessa olo olisi kuin
pukudraaman sankarittarella, mutta siihen olisi saanut palamaan yli
200 euroa; kankaat ja ompelijan palkkio. Halusin päästä paljon
halvemmalla, sillä tuunauskeksintöni oli näyttänyt hyvältä ja
antanut sängylle ylellisen ilmeen.
Löysin Wishiltä
alle kahdellakympillä moskiittoverkon. Ikeastakin saa
moskiittoverkkoja, joskin vain valkoisena kun taas Wishissä oli
monipuolisempi värivalikoima. Tahdoin vaaleankeltaisen/ beigen
moskiittocanoben (näyttäköönkin katos kuvissa luonnonvalkoiselta). Lyhyttä yläcanopyosaa varten ostin Eurokankaasta
tarjoushintaan niin sanottua raskasta iltapukukangasta
(smaragdinvihreät verhoni on ommeltu samasta kankaasta).
Ompelijatuttuni väkersi irrotettavan katoksen tuomastani kankaasta
ja muokkasi myös Wishin canopystä käytännöllisen irrotettavan
mallin, jotta sen pystyy välillä pesemään.
Pääsin 65:llä –
75:llä eurolla. Itse tekemällä canobe olisi kustantanut ehkä
korkeintaan 35 euroa – nauhat ja langat kankaan ja valmiin katoksen
lisäksi. Mutta kun siinä olisi ollut sen verran ompelimista, että
olisin tylsistynyt niin että langanpätkät tulevat korvistakin
ulos. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti