Salut,
messieurs-dames. Minun tyylini oli teinistä 21- vuotiaaksi asti
melkoisen tavallinen, vaikka erotuinkin vaatevalinnoillani joukosta
ainoastaan paperilla kaupunkina olevassa kyläpahasessa (nimeltä
Hamina). Tyypillisimmät vaateyhdistelmäni olivat merkkifarkuista,
lyhyt- tai pitkähihaisesta t-paidasta tai neuleesta koostuva
tuikitavallinen asukokonaisuus. Asun koruina oli ehkä yksi tai kaksi
hopeasormusta ja mieluiten Snö of Swedenin korvakorut. Osa
vaatteistani oli kalliimpia kuin koulukavereillani, asukokonaisuuteni
huolitellumpia ja aikuismaisempia kuin koulukaverieni enemmistöllä.
Silti makuni ei ollut vielä kehittynyt eikä rohkeuteni riittänyt
persoonallisempaan pukeutumiseen, koska minulla oli jossain määrin
huono itsetunto.
Ammattikoulun
toisena vuotena kiinnostuin vintagesta etenkin pukeutumistyylinä ja
ihailin burleskiesiintyjä Dita Von Teeseä sekä filmiähtiä,
Marilyn Monroeta ja Brigitte Bardotia. 1950-luvun naistenmuoti oli
minusta silloin tyylikkyyden huipentumaa. Kiertelin siskoni M:n
kanssa Helsingissä vintageputiikeissa metsästämässä minulle
polvipituista vintagemekkoa valmistujaisiini. Minun oli ehdottomasti
saatava 1950- tai 1960-luvun alusta oleva vintagemekko
valmistujaisiini ja sellainen löytyikin Play It Again Samista, jonka
palveluihin sisältyi myös mekon kavennus mittojeni mukaiseksi.
Historiasta kiinnostuminen sai minut mieltymään myös gootahvasta
tyylistä, elegant gothic aristocratista eli aristosta, huomattavasti
aristoa muistuttavasta victorian gothista sekä classic ja gothic
lolitasta. Välillä pynttäydyin lolitamaisesti – toki siten että
näytin nuorelta neidiltä enkä max 12-vuotiaalta pikkutytöltä.
Vain välillä, sillä laittauduin eniten gootahtavasti tai
vintagehenkisesti.
Goottius ja
vintagehenkisyys tulivat jäädäkseen, mutta loleilu jäi minun
kohdallani kokeiluksi. 1950-luvun tyttömäinen söpöilymuoti ei
enää hivele silmiäni, joten en juhlisi enää valmistujaisiani
kellomekossa. Suosin nyt 1940-luvun naisellisempaa ja kypsempää
tyyliä. Goottiuteni toteuttaminen on hillitympää näin naisen
isässä, koska naisen iässä lähemmäs kolmekymppisenä huomion
herättäminen ei ole tyylissäni minulle enää yhtä tärkeää.
Kaikkein olennaisinta on että vaatteeni ilmentävät niin hyvin
minuuttani että tuntuvat toiselta iholta, viihdyn tyylissäni,
tyylistäni ei puutu aistillisuutta ja osaan tuoda parhaat puoleni
esiin sekä häivyttää ulkoisen olemukseni puutteet.
Tylsää tavistyyliä vuonna 2008 neuletakin alta pilkottavine Hilfigerin t-paitoineen 19-vuotiaana merkonomiopiskelija. Mikään muu ei miellytä silmääni asussa paitsi kampaus. Tuskailen välillä etten osaa enää laittaa yhtä hyvin hiuksiani kuin tuolloin.
Vuonna 2011 22-vuotiaana
Pidän jo
huomattavasti enemmän tästä asusta, onhan se paljon näyttävämpi
ja persoonallisempi. Siis pidän jopa meikin osalta, vaikken enää
viihtyisi noin vahvassa meikissä. Yläosa voisi olla vähän
seksikkäämpi eikä kuin kotiopettajattaren pyykkinarulta
varastettu. Tuolloin tuntui olleen se juttu olla mahdollisimman
epäseksikäs kuvissa sekä pukeutujana.
Vuonna 2012 23-vuotiaana
casualia classic-lolitaa ja fiftarimimmiä yhdistelevä asukokonaisuus
1940-luvun henkisessä asukokonaisuudessa naama viehättävästi ketipinorista turvonneena silmät yhtä elottomina kuin kuolleella <3
Ketipinor oli ajettu tämän kuvan ottamiseen mennessä lähes kokonaan alas. Verratkaapa kasvojani ylempiin vuoden 2012 kuviin. :D
Vuonna 2013 24-vuotiaana
Pukeutumiseni oli paljon aistillisempaa, mutta se ei ollut vielä muuttunut juurikaan.
Vuonna 2013 otin kasarin casualiksi tyylikseni. Olin muuttunut niin paljon ihmisenä, että minusta oli aika muuttaa tyyliäni niin että näkyi! Olen tässä kuvassa kuin toinen ihminen reilu vuosi sitten otettuihin kuviin kasarityylissäni, paljon seksikkäämpi ja eloisampi.
Vuonna 2014 25-vuotiaana
minä ja Belsissa
Tänä vuonna 28-vuotiaana
Mikä on teidän tyylinne tarina? Kokeilitteko useita tyylejä ennen kuin löysitte sen oman juttunne? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti