lauantai 22. heinäkuuta 2017

My Warderobe: part 2 jewelry

 
Korupostaus löytyy The Beast in the Boudoirista jo helmikuulta 2015, jossa kuvailen minkä tyyppiset korut ovat minun makuuni ja esittelin sen hetkisiä suosikkeja korvakoruista, kaulakoruista ja sormuksista. Näyttävät ”kultakorut” kuuluvat edelleen vankasti tyyliini, joka ei edusta korujen osalta sitä tyypillisintä naissynkiötä. Gootahtavat naiset ovat näes suurimmaksi osaksi mieltyneet hopeisiin koruihin. Pääsette nyt tutustumaan vähän laajemmin minun koruihini.
 







Kerran keväällä tuttu kaupankassa P kysyi minulta miten minä jaksankin panostaa hiuksiin, sillä kampaukseni suorastaan huutaa toitotti tuolloin että siihen oli käytetty enemmän kuin kymmenen minuuttia. Vastasin etten aina jaksakaan; olin vaan silloin halunnut testata erästä viihderientoa varten osaanko vielä tehdä tämän kampauksen. Kiinnitän hiuskoristeita päähäni kun olen taiteillut kutreistani näitä työläämmän sortin hiuslaitteita. Yhden ison ruusun tai kaksi pientä ruusua/ rusettia tai pannan. Ei ole tavattoman harvinaista että käyttäisin pantaa nopeasti tekaistun nutturan kanssa, jos pääni kaipaa mielestäni sitä koristeeksi jonain päivänä. =)


Kun en panosta laiskuuttani asukokonaisuuteeni en ripusta kaulaani minkäänlaista kaulakorua. Sinänsä en ole jaotellut kaulakorujani selkeästi erikseen arki- ja juhlakäyttöön, mutta asustan vain koreimmat hepeneni chokerilla. Joo chokereita näkee lolitojen ja gootittarien lisäksi paljon massakatumuodissa, jossa samettichoker eikä etenkään riipuksellinen versio ole kotona, painottuuhan katumuoti muun muassa repaleisiin farkkuihin ja niihin teinityttöjen jumppakassireppuihin. Sanat korea ja naisellinen kuvaavat kyllä chokeria mutteivät suomalaista katumassamuotia arjessa.


Koruni ovat suurimmaksi osaksi ihan pelkkää rihkamaa ja nimenomaan siitä johtuen niitä on kertynyt laatikot ja rasiat täyteen. :D Sormusten osalta olen kuitenkin siirtynyt käyttämään pelkkää pronssia, sillä kultapinta lähtee rihkamasta reilussa kuukaudessa, vaikka olisi sutinut niihin väritöntä kynsilakkaa. (En ole tiskannut tai käynyt suihkussa rihkamasormukset kädessä, vaikka joku ehkä järkeilisi: ”Kuluuhan se kultaus kun pidät sormuksia kokoajan kädessä!”) En kuljeskele ihmisten ilmoilla ilman puoltatusinaa sormusta (älkäämme ottako huomioon aikaa jolloin en voinut käyttää vasemmassa kädessä sormuksia leikkauksen jälkeisen turvotuksen takia), joista vain kaksi oikeaan keskisormeen pujotetut rinkulat ovat kapeita. Kalevala Jewelryn lisäksi sormissani komeilevat Merimarkkinoiden korukojusta ostetut pronssisormukset. Korukojusta löytyy oikeasti kauniimpiakin sormusmalleja kuin Kalevala Jewelryltä, joka valmistaa nykyään tosi vähän pronssisormuksia eikä yhdestäkään mallista löydy edes kivikantaa.



2 kommenttia: