maanantai 26. kesäkuuta 2017

Turhamaisuuden alttarini esittelyssä


Tervetuloa pieneen erakkonaisen paratiisiini tutustumaan pukeutumispöytääni. Se on esiintynyt yhdessä 2014 otetussa kuvapläjäyksessä, jossa istun sen ääressä rahilla mustassa korsetissa. Pöydän pinta on kauttaaltaan suojattu kiinni olevalla lasilevyllä, mikä on hurjan tarpeellinen, sillä pinta ei olisi muutoin kestänyt seitsemää vuotta noinkaan hyvässä kunnossa. Laatikoita on kolme; kaksi pientä kallistettavissa olevan peilin molemmin puolin ja yksi iso suljettuna huomaamaton edessä, jossa säilytän kynsituotteitani, osaa meikeistä ja ihonhoitotuotteita (kasvoille). Pikkulaatikoista löytyy sen verran hiuskoristeita ja koruja että hyvä että saan ne mahtumaan niihin.

Pentikin Henrietta-rahi oli vähän turhan matala istuin ja sen verhoilu olisi kaivannut vaihtoa. Tuli halvemmaksi ostaa neljälläkympillä Penni-kirppiksestä 30-luvun rokokootyylinen tuoli kuin verhoiluttaa rahi. Tuoli saattaa hyvinkin olla jopa vanhempi kuin vuonna 1937 syntynyt mammani.


Pienten neliöitten asumuksissa kannattaa hyödyntää pukeutumispöytien ja konsolipöytien alle jäävä tila. Olen varastoinut noihin koreihin ja laatikoihin asusteita, kampaustarvikkeita ja ihonhoitotuotteita.


Loput meikkini mahtuvat hyvin suloiseen meikkilaukkuuni, koska en ole mikään höpsähtänyt värikosmetiikan kerääjä, joka tarvitsee pukeutumispöytänsä viereen metrin korkean lipaston. Meikkilaukun takana on pieni korurasia ja lasikulho kukkurallaan korvakoruja.

Hiuspinnit – ja tukkalenksut ovat käden ulottuvilla somassa lasipurnukassa, joka on tarkoitettu oikeasti sokerikoksi. Meikkisiveltimet pysyvät järjestyksessä Arabian ihanassa rokokooaiheisessapurkissa, Porvoon löydössä. Iittalan kivituikulle on löytynyt käyttöä vanupuikkotelineenä. 





Seuraavaksi minun on saatava tilavampi ja uniikimpi, Hollywoodin kultakauden viettelijättärellekin kelpaava turhamaisuuden alttari. Kultainen pukeutumispöytä tai Jean Harlowin kaunistautumissopukka mahtuisivat hyvin yksiökotiinikin. Gildan pukeutumispöytä on niin pitkä, ettei tila loppuu helposti kesken vaatehuoneen kokoisista makuuhuoneen kopperoista.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Helpoista helpoimpia juhannusherkkuja



Ihana 10 minuutin mansikkatorttu:

* valmis torttupohja
* 2 desilitraa laktoositonta kuohukermaa
* 1 ruokalusikallinen sokeria/ karppisokeria kerman makeuttamiseen ja vatkautumisen helpottamiseen
* 0,5 desilitraa laktoositonta maitoa
* rasiallinen tuoreita mansikoita
* pursotin kermalle

Huuhtele mansikat huolellisesti, poista niistä kannat ja puolita ne. Makeuta sitten kerma ja vatkaa se. Se jaetaan tasaisesti kahteen osaan, josta puolet lusikoidaan pursotinpussiin. Kostuta valmis torttupohja maidolla. Pohjusta sitten torttupohja tasaisesti kermavaahdolla ja sommittele mansikanpuolikkaat sievästi kermapedille. Pursottele vielä tortun reunalle jonkinlainen kermareunus. Siinä kaikki.


***





Sokerittomat suklaamansikat:

10 minuutin ihana mansikkatorttu ei ollut sokeriton eikä edes gluteeniton, niinpä kompensoidaan herkkupöytää suklaakuorrutteisten mansikoitten sokerittomalla variaatiolla. :D Juhannuspöydän lisäksi sokerittomia suklaamansikoita voi valmistaa picnicevääksi tai vaikka tyttöystävän/ poikaystävän hemmotteluun, kun suhteeseen kaivataan pientä romantiikkaa.

* 50 grammaa Brunbergin sokeritonta suklaata
* 12 – 14 mansikkaa

Huuhtele mansikat huolellisesti tai höyrytä hetki, mikäli käytät ulkomaalaisia marjoja. Jätä tällä kertaa kannat paikoilleen. Pilko suklaa ja sulata se joko vesihauteessa tai mikroaaltouunissa pienellä teholla nutellamaiseksi. Dippaile mansikoita suklaassa antaen ylimääräisen suklaan valua pois. Pidä suklaamansikoita ainakin 40 minuuttia jääkaapissa, että suklaa jähmettyy kovaksi kuoreksi.








Hauskaa Juhannusta. Palaillaan. Ensiviikolla blogin remontti saa viimeisen silauksen paremmalla nimellä ja bannerilla. ;)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Elämäni aakkoset







A niin kuin aistillisuus. Tyylissäni pitää olla aina jotain aistillista. Toki talvella menee aika hankalaksi olla aistillinen ilmestys vaatekerroksissaan.
B niin kuin barokki aikakausisuosikkini.
C niin kuin cembalo pianon kirkassointisempi ja kauniimman kuuloinen esiaste. Haluaisin oppia soittamaan sitä vielä jonain päivänä.
D niin kuin Dumas, Alexandre Dumas. Tuottelias ranskalainen kirjailija on ikuisesti eräs kirjallinen esikuvani.
E niin kuin esteetikko. Rakastan kauneutta sen kaikissa muodoissa.
F niin kuin femme fatale, film noirin vaarallinen viettelijätär.
G niin kuin Gloria, toinen etunimeni. Nimi on muuten latinaa, joka sopiikin hyvin latinankielestä ja Antiikin Rooman historiasta kiinnostuneelle naisihmiselle.
H niin kuin historia, rakas mielenkiinnonkohteeni ja harrastukseni
I niin kuin intohimo, tässä tapauksessa seksuaalinen intohimo.
J niin järki. Olen huomannut että elämässä pärjää paremmin käyttämällä järkeä
K niin kuin kirjoittaminen on elämäntapani ja ensirakkauteni. :D
L niin kuin luovuus on yksi suurimmista vahvuuksistani
M niin kuin mielikuvitus. Minulla on niin hyvä mielikuvitus että elän kaiken aikaa todellisuuden ja mielikuvitusmaailmojen risteyksessä.
N niin kuin naisellisuus. Oma tapani ilmentää naisellisuutta on käyttää hameita, korkokenkiä, koruja, laittautua, olla pitkähiuksinen ja hyödyntää naisellista viehätysvoimaani.
O niin kuin oinas. Itsepäinen, vahva ja rohkea huhtikuun lapsi.
P niin kuin pakanuus. Sain vauvana kristillisen kasteen ja kasvoin niin sanotusti tapakristillisessä sijaisperheessä. Kristinusko tuntui aina tavalla tai toisella minulle sopimattomalta uskonnolta etenkin mitä enemmän syvennyin raamatun sisältöön. Löysin 2014 vanhan pakanasuuntauksen, oikean tavan harjoittaa uskontoa. Niinpä erosin sinä vuonna kirkosta.
Q niin kuin quiote, lainaus. Suosikkilainauksiani ovat esimerkiksi: ”Kaikesta mistä on kirjoitettu rakastan vain sitä, mikä on kirjoitettu verellä.” ”Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.”
R niin kuin rokokoo. Olen vielä hullaantuneempi tähän naiselliseen dekadenssityyliin kuin barokkiin. Rokokoo on silkkaa pramean estetiikan juhlaa vaatteineen ja sisustustyyleineen.
S niin kuin sanataide, jota kirjoittaminen on parhaimmillaan toteutettuna.
T niin kuin tanssi. Harkinnassa on aloittaa syksyllä kansalaisopistossa itämainen tanssi.
U niin kuin unelmat. Elämä ei olisi kuin ruoka ilman maustetta ilman kauniita unelmia. Uskalla unelmoida. Kukaan ei voi viedä unelmiasi,
V niin kuin vintage. Kiinnostuksella vintageen on paljon tekemistä tyylini muovautumisessa juuri minun näköisekseni.
W niin kuin Wish-mobiilikauppa. Tykkään tilailla koruja ynnä muita asusteita sieltä, koska se tulee paljon halvemmaksi kuin ostella Henkkamaukasta.
X niin kuin Xandria. Kuuntelen välillä bändiä.
Y niin kuin . Nautin kun minun ei tarvitse herätä aamulla jonnekin töihin, vaan saan valvoa.
Z niin kuin zeniitti, taivaan ylin piste tähtieteessä
Å niin kuin joku erisnimi.
Ä niin kuin äkkipikainen. Aikuisiällä olen muuttunut kärsivällisemmäksi ja rauhallisemmaksi, mutten pääse ikinä kokonaan eroon äkkipikaisesta luonteestani.
Ö niin kuin ötökkä. Ne ovat niin pieniä otuksia mutta monet ovat niin kammottavia ilmestyksiä että ne käyvät hermoille. Kastemadot ovat täyttä horroria.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Uusi historiablogini

https://hannabellanhistoriablogi.blogspot.fi/

Energistä alkanutta viikkoa ja tervetuloa aikamatkalle kanssani menneisyyteen kulttuuri- ja vaatehistoriaan.





Viihtyisää aikamatkaa toivottaen,
Hannabella

torstai 15. kesäkuuta 2017

Terveelliset makeuttajat


Sokeri pilaa hampaat ja on ­omiaan lihottamaan. Nämä kaksi asiaa on tiedetty sokerista jo pitkään. Silti ravitsemusasiantuntijat eivät ole pitäneet sokeria yhtä haitallisena terveydellemme kuin kovaa rasvaa. Rasva on nähty pääsyyllisenä lihavuuteen, sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen.
Nyt asia on muuttumassa. Viime vuosina sokerista on nimittäin saatu kiinnostavaa tutkimustietoa. Uusissa seurantatutkimuksissa on huomattu, että sokeri häiritsee kehon normaalia aineenvaihduntaa. Nämä aineenvaihdunnan häiriöt taas lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen. Siis niihin sairauksiin, joista on vuosikausia syytetty kovaa rasvaa.” - Heidi Väärämäki HS 23.6.2016 

Tipautan kahviin ja sokerittomaan kaakaoon Cologranin tai Canderellin steviatabletteja. Yksi tabletti makeuttaa tarpeeksi, joskin kaakaokahvi on parasta kahdella.

Makeustuspuriste ja alla oleva jauho valmistetaan stevia rebaudiana -nimisestä kasvista eli makeasta lehdestä. Se kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikassa, ja sitä viljellään Etelä-Amerikan maiden lisäksi nykyään muun muassa Aasian ja Lähi-Idän maissa. Kasvista voidaan valmistaa luonnonmukaista sekä täysin hiilihydraatitonta makeusainetta, jota kutsutaan nimellä stevioliglykosidit – tuttavallisemmin stevia.

Vihersmoothie on parempaa kun sitä makeuttaa pikkuisen Canderellin steviajauheella. Purkissa lukee sen sopivan mainiosti murojen, jogurtin ja hedelmien makeuttamiseen sekä leivontaan. Stevia ei sitten korvaa leivonnassa täysin sokeria, koska se ei toimi niin sanotusti ruokana hiivalle.

Vaihdoin tavallisen sokerin leivonnassa karppisokeriin. Sen maku, koostumus ja ulkonäkö muistuttavat enemmän tavallista sokeria, joskaan siitä ei imeydy lainkaan hiilihydraatteja ja kaloreita. Karppisokerin huono puoli on että pussillinen tätä vaihtoehtomakeuttajaa on puolet kalliimpi kuin steviapurkki, mutta pussi ei tyhjene kerrasta eikä kahdesta minun leipomistahdillani. :D

Luonnossa karppisokeri esiintyy muun muassa päärynässä, melonissa ja viinirypäleissä. Sakkaroositon ja fruktoositon makeuttaja valmistetaan käymisteitse tavallisesta rypälesokerista fermentoimalla kuten soijakastike ja jogurtti. Käymisen loputtua sokeriton sokeriton sokeri sitten suodatetaan, kuivatetaan ja kiteytetään.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Arkikampaus ja ilmoitusasiaa







Hei vaan. Alkajaisiksi minulla on ilmoitusluontoista asiaa blogista. Tänne on tulossa postausten sisältöön ja blogin nimeen vaikuttava remontti, joka tapahtuu kahden viikon sisällä. Historia-aiheiset postaukset siirtyvät omaan blogiinsa ja katoavat täältä. Vaatehistoriaa käsittelevät postaukset ja 80-luvun lehtikuvat saavat jäädä tänne edelleenkin. Muuten bloggailen samoista aiheista kuin ennenkin lifestyleblogin laajassa temmellyskentässä :)

Siirrytäänpä sitten arkikampauksiin, postauksen ensisijaiseen sisältöön. Arkikampaukseni on oltava aika nopeasti tuskarreltavissa, ja kaikkein parasta on ettei arkikampauksen kanssa vierähdä edes varttia. French twistin eli banaaninutturan väkerrän, kun haluan tuoda kasvonpiirteeni esiin samalla efektillä, jonka lyhyeksi leikattu tukka tekee naisella. Tai sitten huolettomat kiharakampaukset ja suuritöisemmät kampaukset vaan kyllästyttävät minua. Siistin banaanin tekeminen ei olekaan ihan helppoa, mutta jokaisen vähintään parikymppisen naisen kannattaisi opetella tämä taito. Banaaninuttura on tuhat kertaa armollisempi ohuille hentoisille hiuksille kuin ponnari tai letti niskassa sekä suoraan sanottuna tyylikkäämpi aikuiselle naiselle. Paras ratkaisu ohuthiuksisuuteen olisi kiistatta ottaa permanentti. Huolettoman pörröiset kasarikiharat ovat taas in.


Banaaninutturan tekemiseen voi käyttää valkkia ja tupeerausta. Pitkistä hiuksista tekee banaanin vain kieputtamalla – toivoen hartaasti Tule hyvä banaani. Älä tule paha banaani!








keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Harry Potterien roolitus uusiksi!

Nukkemaisen kauniit Michéle Mercier (Angelique) tai

Estella Blain (Angeliquen kilpailijatar madame de Montespan)

Fleur Delacouriksi. Veelanverta kantava ranskatar Fleur Delacour on Harry Potter -elokuvien umpisurkeimmin puvustettu ja maskeerattu hahmo. Hän saa miehen kuin miehen kuolaamaan täydellisellä tiimalasivartalollaan, klassisen kauniilla kasvoillaan ja valoa heijastelevilla platinakutreillaan. Elokuvissa häntä näyttelevä Poésy on jätetty jokapäiväisen näköiseksi noitakoulun opiskelijaksi siitä huolimatta että jokainen joka osaa meikata jotenkuten, olisi loihtinut hänestä suurenmoisen kaunottaren vähillä tarvikkeilla.


Richard Chamberlain Lucius Malfoyksi. Jason Isaacsin roolityö ja stailaus ovat elokuvasarjan onnistuneimmat. Miehen kasvonpiirteet ovat auttamatta täysin vääränlaiset eikä edes maailman paras maskeeraaja saisi hänestä Lucius Malfoyn näköistä. Nelikymppisellä Richard Chamberlainilla on tarpeeksi kapeat ja teräväpiirteiset kasvot, ja hän näytteli taiturimaisesti erilaisia herrasmiesrooleja. Aurinkokuningasta, Muskettisoturien Aramista, Monte Christon kreiviä…
Lucy Lawless Bellatrix Lestrangeksi. Pimeyden lordin uskollinen kuolonsyöjätär Bellatrix Musta Lestrange oli nuorena pitkä ja komea nainen, jossain määrin amatsonimaisen komea. Lucy Lawless on lähemmäs 180 senttiä pitkä, mutta Bellatrixia näytellyt Bonham-Carter on alle 165 senttinen. Xena-aikoinaan Lucy näytti Bellatrixilta. Spartacus-sarjan lanistan vaimon Lucretian rooli on vakuuttava työnäyte, miten julmaa naispaholaista hän pystyy näyttelemään.
Timothy Dalton Walden Macnairiksi. Vaarallisten otusten hävityskomitean teloittaja ja kuolonsyöjä on kuvattu salskeaksi mieheksi. Kas kummaa että kolmannessa ja viidennessä elokuvassa häntä näyttelee kurttuinen ja ruma ukonkääkkä.

Hayden Christensen voisi näytellä nuorta sekä lähemmäs nelikymppistä Sirius Mustaa – Gary Oldman vain aikamiesversiota. Harryn kummisetä ei ole Potterien vaikeampia rooleja. Anakin Skywalkerin saappaissa voi olla vähän haastavampaa loistaa muullakin kuin pepsodent-mainoshymyllä.
Greta ”Jumalainen” Garbo tai sitten


Veronica Lake Luciuksen Narcissa-vaimoksi

Audrey Hepburn Astoria Greengrass Malfoyksi, Dracon vaimoksi. Mielikuvani rouva Draco Malfoysta on muovaantunut lukemastani Harry Potter -fanifiktiosta ja ihan mielikuvitukseni pohjalta. Sellaiseksi että Astorialla on hyvin sirot kasvot ja keijukaismainen olemus, koska hän sairastui ortoreksia nervosaan seurapiiripaineiden takia. Hunajanvaaleahiuksisen velhottaren hiukset ovat loivasti kihartuvat ja hän on keskipituinen, noin 165 senttiä. Audrey ei tarvitsisi tähän kuvaan muuta puvustusta kuin hunajanvaaleat korkkiruuvikiharat viktoriaanisen muodin tyyliin ollakseen Astoria.



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Astiahankintoja

Salut, messieurs-dames. Astiakaappini ovat saaneet jotain täydennystä sitten kahden edellisen astiapostauksen, jotka ovat blogini epämääräisiltä sillisalaattialkuajoilta. Sittemmin olen ehtinyt kotiuttaa pääasiassa Kotkan kirpputoreilta aika pitkällä aikavälillä samantyylisiä astioita, hankkinut esimerkiksi yhteen Arabian astiasarjaan kuuluvat pullalautaset sekä ihan yksittäisiä astioita, jotka sopivat asuntoni sisustustyyliin ja värimaailmaan mainiosti.Silti ei ole pelkoa että minulle olisi ehtinyt kertyä sellaista jättimäistä astiakokoelmaa kuin siskolleni M:lle; sen naisen astiakaapistot oikeasti ylettyvät avokeittiöstä ruokailutilaan asti. :D


Viimeisenkin Bodumin mukin säryttyä vaeltelin Helsingin keskustan Stockmannin astiaosastolla aika toiveikkain mielin. Ajattelin vuorenvarmana että enköhän minä löytäisi niin laajasta osastosta juuri samanlaisia mukeja tilalle, mutta niitä kahden kappaleen laatikoissa myytäviä versioita ei löytynyt noinkin isosta tavaratalosta. Selatessani kotkalaisen ylihinnoitellun sisustustusputiikin Facebook-sivua huomasin päivityksen Riviera Maisonin erikokoisista mukeista/ laseista, jotka edustivat samaa hintaluokkaa kuin särkyneet bodumpoloiset ja näyttivätkin vielä tarpeeksi kivoilta ollakseen Riviera Maisonia. Sinänsä olin tyytyväinen löytäessäni tarvitsemani mukit paikallisesta liikkeestä, mutta palvelu puolestaan oli tavattoman surkeaa. Lidlin ynnä muiden päivittäistavaraliikkeiden kassat tervehtivät aina minua, mutta sisustusboutiquen haahka ei mitenkään voinut tervehtiä rahastamisen yhteydessä. En ole enää piipahtanut varmaan vuoteen siinä boutiquessa katselemassakaan mitä sieltä löytyy saatuani tyttärineen boutiqueta pitävästä töykeästä haahkasta tarpeekseni.

Lomonosovin poikkeuksellisen komea  pullalautanen on Espoolaiselta kierrätyskeskuksesta. Villeroy & Bochin Cortina-sarjan pullalautaset taas löytyivät Kotkan Fidasta. Molemmat ovat minulla arkikäytössä aamupala- ja leipälautasina, koska haluan ympäröidä itseni päivittäin kauneusannoksella.

Arabian Myrna-sarjan pullalautaset vieraskahvitukseen ovat vintagehuonekaluja ja sisustustavaraa myyvästä sisustusliikkeestä Mummon puodista, sisustusliike Tamburiinin entisistä tiloista.

Karhulan Pennikirppikseltä ostamani Johann Havilandin Bavaria-sarjan teekuppi saa olla minun taloudessani kahvikuppi, nieleehän se tilavuutensa puolesta paljon enemmän kaffea kuin varsinainen kahvikupponen.