maanantai 29. toukokuuta 2017

Kädestä tuli käsi

helmikuussa Koksissa


Vasenta käsivarttani halkoo pitkä arpi, joka on lähtenyt haalistumaan. Pituutta arvella on lähes kolmekymmentä senttiä, koska leikkauksessa ei olisi muuten päästy käsiksi murtumakohtaan. Titaania löytyy kädestäni niin paljon että saisin lentokentällä metallinpaljastimet huutamaan. ”Viedään Hannabella romukauppiaalle”, vitsaili eräs tuttu. :D

Entiselleen käteni ei koskaan tule, mutta sentään se parani lopulta, vaikka luutumisessa kesti aika kauan. Vedin päivittäin kolminkertaisen annoksen ihan apteekista ostettuja kalkkitabletteja ja d-vitamiineja – ja silti murtumalinja näkyi railomaisena röntgenkuvissa helmikuisessa erikoistuvan lääkärin kontrollissa. Huhtikuussa raajasta otettiin uudelleen röntgenkuvat. Silloin luutuminen oli lähtenyt tasaisesti käyntiin. Jatkoin fysioterapiakäyntejä viime viikon perjantaihin asti, johon mennessä käsi oli saatu suoraksi siitä kivettyneestä koukusta, johon kolme kipsiviikkoa oli jähmettänyt sen. Tutustuin kirurgisen osaston kommuunihuoneessa jalkansa kahdesta kohtaa murtaneeseen naishenkilöön. Hänen kohdallaan ei sattunut ammattitaitoista fysioterapeuttia kuten minulle eikä koipi ole vieläkään luutunut toisesta kohtaa. Uusintaleikkaus on hänellä edessä.

Aika ärsyttävää oli olla kolme viikkoa kipsikätenä (käsi pussiin suihkun ajaksi, niskat kipeäksi kantositeestä 24/7) ja varoa kipsin poiston jälkeen, etten vaan nojaa tai varaa painoa kipeään käteen. Yhden pirstaleiksi murtuneen käden paranteleminen kuntoutuksineen oli ihan lastenleikkiä Ketipinor-aivomyrkyn lopetusoireisiin verrattuna, neljä vuotta sitten. Edes sietämätön kipu ennen leikkausta ei ollut niin helvetin tuskallista.

Olen kiitollinen että pääsin hyvälle fysioterapeutille, käteni paranemisesta, saan nostella taas käsipainoja, kanniskella ruokaostoksia ja mopata kahdella kädellä. <3

Viime vuonna meni kieltämättä paremmin. Kivaa tekemistä on kuitenkin niin paljon, etten oikein ehdi edes lorvailla somesisältöä selaamassa. Hyviä kirjoja, valokuvaamista, kirjan kirjoittamista, blogin kirjoittamista, kävelyä metsässä… Valokuvausharrastuksen elvyttämiseen on muuten nyt kompakti Sonyn a5000 mikrojärkkäri, jolla voi kuvata videoitakin. Huomenna minulla onkin kaverini kanssa photoshoot. Onnistuisipa ainakin parisen kuvaa, että voisin laittaa tänne blogiin kuvailusatoa.


kokeilin 40-luvun hiusmuodista inspiroitunutta kampausta

odottelelemassa fysioterapiaan pääsyä käsi liian lyhyessä kantositeessä

 Kuvailin viimeiset kaksi vuotta lähinnä kännykällä, koska sen etukameralla sai helpoiten julkaisukelpoista settiä hyvässä valaistuksessa.


Apurilla eli minullakin oli lankoni nelikymppisillä aikaa istuutua välillä alas. Autoin juhlapaikan somistuksessa, siivoamisessa, olin tarjoilijana, tein siskolleni kevyen juhlameikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti