Vuoden 2015 valokuva-albumi - asukokonaisuuksia ja muistelua

Huhti- tai toukokuussa 2015 kotonani Karhulassa poseeraamassa kameralle Vero Modan paidassa ja tyllihameessa, joka on itseasiassa alushame. Petticoatissa voi kuitenkin liikkua ihmisten ilmoilla, koska se ei ole läpikuultava.

Kesäkuun alussa hengailemassa Karhulan ainoassa puistossa, Joki-puistossa, asuna Vilan nahkatakki, 80-luvun mekosta tuunattu hame ja kiiltonahkaiset korkkarit. 

Kesäkuussa 2015 olin kyläilemässä isovanhemmillani Haminassa tuttuun tapaan siivoilemassa, kokkailemassa ja herkuttelemassa pappani nimipäivänä. Takanani näkyy ulkorakennus, jossa on verstas, varastotila, puuliiteri ja puusauna.

Matkustin kesäkuussa kahdeksi viikoksi Espooseen talovahdiksi paritalonpuolikkaaseen. Espoon sisko perheineen lensi Kreikkaan lomailemaan. Puhvihihainen paita on Stockerin, vintagehame mammani vanha ja aurinkolasit Instrumentariumista.

Majaillessani Espoossa talovahtina sattui olemaan Varjotuska Kaisaniemessä. Päällimmäisenä tapahtumasta jäi mieleen toplessina riehunut randommuija, alastonpatsaan takamusta kourinut jamppa ja ulkomaalaiset pullonkerääjät. :D

Heinäkuun lopussa isovanhempien pihalla kasarijakussa

Elokuussa pihalla istuksimassa. Hatustani ja aurinkolaseista tulee mieleen Fedora-elokuva. Aloitin elokuussa palkkatuella Kotkan korttelikotiyhdistyksessä, aluksi puolen vuoden työsopimuksella. Vuonna 2012 olin työkokeilussa samassa paikassa, joskin eri toimipisteessä.

Milla, Jenni ja Suvi järjestivät ensin mainitun kotona Halloween-pippalot. Pukeuduin joksikin Draculan morsiamen tapaiseksi vampyyrittareksi. Nilkkapituinen leninkini sopisi myös esimerkiksi velhottaren tai haltianaisen puvustukseen.

Marraskuussa korttelikodissamme oli tyhy-päivä, jossa meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Kuuluin ruokaryhmään, joka valmisti afganistanilaista murkinaa. Muutoin en häärinyt vakituisesti kyökissämme. Välillä olin kassalla sekä tyhjentelin ja täyttelin astianpesukonetta.

Asukokonaisuuteni on kokomusta punaisia kulkuspinnejä lukuun ottamatta, vaikka olen tekemässä Omena-hotellissa lähtöä Millan pikkujouluihin. Enpä ollut pikkujoulujen ainoa kokomustiin pukeutunut naisvieras.

Kädestä tuli käsi

helmikuussa Koksissa

Vasenta käsivarttani halkoo pitkä arpi, joka on lähtenyt haalistumaan. Pituutta arvella on lähes kolmekymmentä senttiä, koska leikkauksessa ei olisi muuten päästy käsiksi murtumakohtaan. Titaania löytyy kädestäni niin paljon että saisin lentokentällä metallinpaljastimet huutamaan. ”Viedään Hannabella romukauppiaalle”, vitsaili eräs tuttu. :D

Entiselleen käteni ei koskaan tule, mutta sentään se parani lopulta, vaikka luutumisessa kesti aika kauan. Vedin päivittäin kolminkertaisen annoksen ihan apteekista ostettuja kalkkitabletteja ja d-vitamiineja – ja silti murtumalinja näkyi railomaisena röntgenkuvissa helmikuisessa erikoistuvan lääkärin kontrollissa. Huhtikuussa raajasta otettiin uudelleen röntgenkuvat. Silloin luutuminen oli lähtenyt tasaisesti käyntiin. Jatkoin fysioterapiakäyntejä viime viikon perjantaihin asti, johon mennessä käsi oli saatu suoraksi siitä kivettyneestä koukusta, johon kolme kipsiviikkoa oli jähmettänyt sen. Tutustuin kirurgisen osaston kommuunihuoneessa jalkansa kahdesta kohtaa murtaneeseen naishenkilöön. Hänen kohdallaan ei sattunut ammattitaitoista fysioterapeuttia kuten minulle eikä koipi ole vieläkään luutunut toisesta kohtaa. Uusintaleikkaus on hänellä edessä.

Aika ärsyttävää oli olla kolme viikkoa kipsikätenä (käsi pussiin suihkun ajaksi, niskat kipeäksi kantositeestä 24/7) ja varoa kipsin poiston jälkeen, etten vaan nojaa tai varaa painoa kipeään käteen. Yhden pirstaleiksi murtuneen käden paranteleminen kuntoutuksineen oli ihan lastenleikkiä Ketipinor-aivomyrkyn lopetusoireisiin verrattuna, neljä vuotta sitten. Edes sietämätön kipu ennen leikkausta ei ollut niin helvetin tuskallista.

Olen kiitollinen että pääsin hyvälle fysioterapeutille, käteni paranemisesta, saan nostella taas käsipainoja, kanniskella ruokaostoksia ja mopata kahdella kädellä. <3

Viime vuonna meni kieltämättä paremmin. Kivaa tekemistä on kuitenkin niin paljon, etten oikein ehdi edes lorvailla somesisältöä selaamassa. Hyviä kirjoja, valokuvaamista, kirjan kirjoittamista, blogin kirjoittamista, kävelyä metsässä… Valokuvausharrastuksen elvyttämiseen on muuten nyt kompakti Sonyn a5000 mikrojärkkäri, jolla voi kuvata videoitakin. Huomenna minulla onkin kaverini kanssa photoshoot. Onnistuisipa ainakin parisen kuvaa, että voisin laittaa tänne blogiin kuvailusatoa.

kokeilin 40-luvun hiusmuodista inspiroitunutta kampausta

odottelelemassa fysioterapiaan pääsyä käsi liian lyhyessä kantositeessä

 Kuvailin viimeiset kaksi vuotta lähinnä kännykällä, koska sen etukameralla sai helpoiten julkaisukelpoista settiä hyvässä valaistuksessa.

Apurilla eli minullakin oli lankoni nelikymppisillä aikaa istuutua välillä alas. Autoin juhlapaikan somistuksessa, siivoamisessa, olin tarjoilijana, tein siskolleni kevyen juhlameikin.

Kesäinen asukokonaisuus

Muistan alternativeblogeissa näkyneen koordinaatiokuvio jo 2010-luvun alussa toteutettuna siten että asukokonaisuus kuvattu pukematta sitä päälle. Päivänasupostaukset ovat melkoisen aikaa vieviä kuvaamisen osalta, mikäli pitäisi poseerata asu päällä, koska kuvistani löytyy kokoajan jotain mikä rohkenee mättää. Tällä hetkellä minulla ei olisi mahdollista tehdä päivänasupostauksia vaatteisiin sonnustautuneena senkään takia, ettei minulla ole kaukolaukaisinta. Kaukolaukaisin olisi hyvä olemassa myöskin puolivartalokuvissa, joten poseeraaminen saattaisi olla monipuolisempaa.

Päivänasupostauksissa – lattialla makuutettuna tai mahdollisesti vaatteet päällä – tullaan näkemään arkityyliäni sekä suurempaa panostusta vuodenajan mukaan. Ensimmäisen esittelykohteemme on lyhythihaisine jakkuineen kesäinen asu, jonka voisin pukea minne tahansa paitsi en viitsisi panostaa noin paljon pukeutumiseeni lähikauppareissulla, jonne välttäisi vanhempikin hamonen. Tsekataanpa mistä asu koostuukaan kaiken kaikkiaan:

* Farkkujakku: Reflex/ Seppälä

* Pitsimekko: Soya

* Käsilaukku: Gina Tricot

* Choker: Wish

* Korvakorut: Ideasuunta (karhulainen lahjapuoti)

* Kengät fiiliksen mukaan



Tällaisenaan asu ei ihan goottimainen jakkuvalinnasta johtuen, vaan edustaa pikemminkin vintagehenkistä pukeutumista. Jakku on hyvinkin olennainen osa Soyan mustan pitsimekon koordinoinnissa minun ollessani kyseessä. Ilman mitään jakkua asu olisi aika mitäänsanomaton tällaisen kapeahartiaisen ja hintelän olennon yllä. Garderobistani löytyy muun muassa kaksi boleroa, joilla saisin kasaan ihan gootin asukokonaisuuden niin halutessani. :)



My Warderobe: part 1 bags

My Warderobe -blogisarjasta tulee ainakin neliosainen, mutta korkeintaan kuusiosainen. Aika näyttää. =) Mulle on luontevinta  aloittaa  sarja laukuista, joita omistan enemmänkin kuin mitä tämän postauksen kuvista löytyy. Käsilaukku on niin tarpeellinen asuste minulle, etten tulisi ilman sitä toimeen – enhän poistu koskaan pihaa kauemmas ilman veskaa. Siellä kulkevat pieni meikkipussi, kotiavaimet, kokoontaitettava sateenvarjo, aurinkolasikotelo ja tarvittaessa myös vesipullo ja cashewpähkinät eväänä.

Arkilaukkuihin mahtuvat hyvin luettelemani tarpeellisuudet sekä jotain lisälastia kuten kamera. Onnistuisin melkeinpä pakkaamaan Oriflamen mustaan karvaturriin tai Mic Macin kultaiseen paljettiräjähdykseen yökylätarvikkeet yhdeksi yöksi. Musta kiiltonahkainen laukku on H&M:n, violetti veska myöskin Oriflamen ja harmaa skottiruutusivuinen veska Promod-merkkinen. Minun piti ihan googlettaa Promodista, koska en ollut ennen harmaan kapsäkkini ostamista kirpputorilta kuullut koko merkistä. Se siis on edullinen ranskalainen verkkokauppa, jolla on putiikki Helsingissä Kluuvissa.

 Iltalaukkuina käytän ruskeaa vintagelaukkua, Gina Tricotin mustaa laukkua ja kolmea alinta laukkua.

Vihreä olkalaukun olen hankkinut Glitteristä, kultaisen olkalaukun Cybershopista ja musta pikkulaukku on vintagea. Sanoisinpa juuri kultaisen laukun olevan suosikkini postauksen veskoista niitteineen ja kultapintoineen, joka imitoi krokotiilin nahkaa. Lähes yhtä paljon pidän ensimmäisen kuvan violetista Oriflamen laukusta. Siinä taas viehättää ihanan värin lisäksi muoto; yläosa on kapea mutta pohja leveä.

Style Inspiration by Evil Queen

The Addamns Familyn Morticia-niminen äiti on yksi goottien suurimmista tyyli-ikoneista ja kauneusihanteista. Morticia Addams kun näyttää aivan vampyyrittarelta dramaattisessa tyylissään. Lapsuudessani telkkarissa pyöri The Addamns Familyn uudempi versio, jossa Anjelica Huston näytteli Morticiaa. Katsoin jonkun aikaa yksittäisiä jaksoja, jollei televisiosta tullut siihen aikaan mitään muuta, mutten alkanut katsoa sarjaa missään vaiheessa aktiivisesti.

Ava Agresin ja Lana Parrillan fantasiasarjassa esittämä Regina Mills eli The Evil Queen, Lumikin ilkeä äitipuoli edustaa minulle vahvasti gootti-ihannetta. Aikuisversio siis. Kuningatar Regina on komea ja näyttävä tummaverikkö, jolla on dramaattinen tyyli kuten gootittarilla usein. Hänellä on fantastisia enimmäkseen tummia aikuismaiseen makuunkin sopivia prinsessamerkkoja, joissa jokainen gootitar tuntee itsensä kuningattareksi.

Hahmo perustuu satuun Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Leskeksi jäänyt isäkuningas solmi uuden avioliiton kauniin, joskin julman ja erittäin turhamaisen noitanaisen kanssa. Lumikki oli niin kaunis lapsi lumivalkeine ihoineen ja eebenmustine hiuksineen, että kuningatar pelkäsi tämän varttuvan vielä jonain päivänä kauniimmaksi kuin hän itse. Äitipuolella oli taikapeili, jolta hän kysyi päivittäin: ”Kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin.” Niin kauan kuin peili vastasi noitakuningattaren olevan maassa kaunein, oli Lumikki turvassa hänen julmalta kateudeltaan. Eräänä päivänä The Evil Queen ei ollutkaan enää maan kaunein nainen. Lumikin oli lähdettävä pakoon linnasta henkensä uhalla eikä hänen äitipuolensa luovuttanut niin kauan kuin oli saanut prinsessan hengiltä, toisin sanoen luullut saaneensa prinsessan hengiltä. Disneyn piirretyssä vanhaksi eukoksi taikajuomalla muuttunut kuningatar myrkyttää nuoren kaunottaren vain yhden kerran omenalla, mutta satukirjaversiossa hän yrittää murhata hänet kolmesti. Liian kireälle kiristetyllä kureliivillä, myrkytetyllä hiuskammalla ja vasta viimeiseksi myrkkyomenalla. Lumikkiin rakastunut prinssi pelastaa neidon ja lopulta The Evil Queen onkin se, joka kuolee.

Olipa kerran -sarjassa kerrotaan Reginan varhaisemmista vaiheista ihan lapsuudesta lähtien. Hänen isänsä on prinssi Henry eli suomalaisittain kaiketi Henrik ja äiti Cora. Miehestään Henrystä poiken Cora on hyvin tiukka äiti Reginalle, haluaa tyttärelleen vain parasta. Tästä huolimatta Regina on nuorena neitona aivan eri ihminen kuin Lumikki-sadun Ilkeä äitipuoli. Ystävällinen ja kiltti. Regina rakastuu vanhempiensa Daniel-nimiseen tallirenkiin, joka ei kelpaa Coralle vävyksi. Nuorten rakastavaisten aikoessa karata Cora saapuu paikalle sanomaan että hän haluaa tyttärensä olevan onnellinen. Oikeasti se on pelkkä juoni, jonka avulla hän saa tilaisuuden murhata tallipojan brutaalisti. Regina solmii avioliiton Lumikin isän kuningas Leopoldin kanssa. Kun hänelle selviää että Cora murhasi Danielin hän alkaa janota kostoa, ja noituudella on iso rooli kostonvälineenä. Niin hänestä tulee Lumikissa ja seitsemässä kääpiössä kieroileva The Evil Queen.

http://www.rylphenomenon.com

http://rafkinswarning.deviantart.com

http://www.thetvaddict.com

http://www.gopixpic.com/

tuningpp.com

https://overthinkingpopculture.wordpress.com/

https://www.pinterest.com