keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Vuoden 2015 valokuva-albumi - asukokonaisuuksia ja muistelua

Huhti- tai toukokuussa 2015 kotonani Karhulassa poseeraamassa kameralle Vero Modan paidassa ja tyllihameessa, joka on itseasiassa alushame. Petticoatissa voi kuitenkin liikkua ihmisten ilmoilla, koska se ei ole läpikuultava.
 
Kesäkuun alussa hengailemassa Karhulan ainoassa puistossa, Joki-puistossa, asuna Vilan nahkatakki, 80-luvun mekosta tuunattu hame ja kiiltonahkaiset korkkarit. 
 
Kesäkuussa 2015 olin kyläilemässä isovanhemmillani Haminassa tuttuun tapaan siivoilemassa, kokkailemassa ja herkuttelemassa pappani nimipäivänä. Takanani näkyy ulkorakennus, jossa on verstas, varastotila, puuliiteri ja puusauna.
 
Matkustin kesäkuussa kahdeksi viikoksi Espooseen talovahdiksi paritalonpuolikkaaseen. Espoon sisko perheineen lensi Kreikkaan lomailemaan. Puhvihihainen paita on Stockerin, vintagehame mammani vanha ja aurinkolasit Instrumentariumista.
 
Majaillessani Espoossa talovahtina sattui olemaan Varjotuska Kaisaniemessä. Päällimmäisenä tapahtumasta jäi mieleen toplessina riehunut randommuija, alastonpatsaan takamusta kourinut jamppa ja ulkomaalaiset pullonkerääjät. :D
 
Heinäkuun lopussa isovanhempien pihalla kasarijakussa
 
Elokuussa pihalla istuksimassa. Hatustani ja aurinkolaseista tulee mieleen Fedora-elokuva. Aloitin elokuussa palkkatuella Kotkan korttelikotiyhdistyksessä, aluksi puolen vuoden työsopimuksella. Vuonna 2012 olin työkokeilussa samassa paikassa, joskin eri toimipisteessä.
 
Milla, Jenni ja Suvi järjestivät ensin mainitun kotona Halloween-pippalot. Pukeuduin joksikin Draculan morsiamen tapaiseksi vampyyrittareksi. Nilkkapituinen leninkini sopisi myös esimerkiksi velhottaren tai haltianaisen puvustukseen.
 
Marraskuussa korttelikodissamme oli tyhy-päivä, jossa meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Kuuluin ruokaryhmään, joka valmisti afganistanilaista murkinaa. Muutoin en häärinyt vakituisesti kyökissämme. Välillä olin kassalla sekä tyhjentelin ja täyttelin astianpesukonetta.
 
Asukokonaisuuteni on kokomusta punaisia kulkuspinnejä lukuun ottamatta, vaikka olen tekemässä Omena-hotellissa lähtöä Millan pikkujouluihin. Enpä ollut pikkujoulujen ainoa kokomustiin pukeutunut naisvieras.
 

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kädestä tuli käsi

helmikuussa Koksissa


Vasenta käsivarttani halkoo pitkä arpi, joka on lähtenyt haalistumaan. Pituutta arvella on lähes kolmekymmentä senttiä, koska leikkauksessa ei olisi muuten päästy käsiksi murtumakohtaan. Titaania löytyy kädestäni niin paljon että saisin lentokentällä metallinpaljastimet huutamaan. ”Viedään Hannabella romukauppiaalle”, vitsaili eräs tuttu. :D

Entiselleen käteni ei koskaan tule, mutta sentään se parani lopulta, vaikka luutumisessa kesti aika kauan. Vedin päivittäin kolminkertaisen annoksen ihan apteekista ostettuja kalkkitabletteja ja d-vitamiineja – ja silti murtumalinja näkyi railomaisena röntgenkuvissa helmikuisessa erikoistuvan lääkärin kontrollissa. Huhtikuussa raajasta otettiin uudelleen röntgenkuvat. Silloin luutuminen oli lähtenyt tasaisesti käyntiin. Jatkoin fysioterapiakäyntejä viime viikon perjantaihin asti, johon mennessä käsi oli saatu suoraksi siitä kivettyneestä koukusta, johon kolme kipsiviikkoa oli jähmettänyt sen. Tutustuin kirurgisen osaston kommuunihuoneessa jalkansa kahdesta kohtaa murtaneeseen naishenkilöön. Hänen kohdallaan ei sattunut ammattitaitoista fysioterapeuttia kuten minulle eikä koipi ole vieläkään luutunut toisesta kohtaa. Uusintaleikkaus on hänellä edessä.

Aika ärsyttävää oli olla kolme viikkoa kipsikätenä (käsi pussiin suihkun ajaksi, niskat kipeäksi kantositeestä 24/7) ja varoa kipsin poiston jälkeen, etten vaan nojaa tai varaa painoa kipeään käteen. Yhden pirstaleiksi murtuneen käden paranteleminen kuntoutuksineen oli ihan lastenleikkiä Ketipinor-aivomyrkyn lopetusoireisiin verrattuna, neljä vuotta sitten. Edes sietämätön kipu ennen leikkausta ei ollut niin helvetin tuskallista.

Olen kiitollinen että pääsin hyvälle fysioterapeutille, käteni paranemisesta, saan nostella taas käsipainoja, kanniskella ruokaostoksia ja mopata kahdella kädellä. <3

Viime vuonna meni kieltämättä paremmin. Kivaa tekemistä on kuitenkin niin paljon, etten oikein ehdi edes lorvailla somesisältöä selaamassa. Hyviä kirjoja, valokuvaamista, kirjan kirjoittamista, blogin kirjoittamista, kävelyä metsässä… Valokuvausharrastuksen elvyttämiseen on muuten nyt kompakti Sonyn a5000 mikrojärkkäri, jolla voi kuvata videoitakin. Huomenna minulla onkin kaverini kanssa photoshoot. Onnistuisipa ainakin parisen kuvaa, että voisin laittaa tänne blogiin kuvailusatoa.


kokeilin 40-luvun hiusmuodista inspiroitunutta kampausta

odottelelemassa fysioterapiaan pääsyä käsi liian lyhyessä kantositeessä

 Kuvailin viimeiset kaksi vuotta lähinnä kännykällä, koska sen etukameralla sai helpoiten julkaisukelpoista settiä hyvässä valaistuksessa.


Apurilla eli minullakin oli lankoni nelikymppisillä aikaa istuutua välillä alas. Autoin juhlapaikan somistuksessa, siivoamisessa, olin tarjoilijana, tein siskolleni kevyen juhlameikin.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kesäinen asukokonaisuus




 
Farkkujakku: Reflex/ Seppälä
Pitsimekko: Soya
Käsilaukku: Gina Tricot
Choker: Wish
Korvakorut: Ideasuunta (karhulainen lahjapuoti)


perjantai 26. toukokuuta 2017

My warderobe: part 1 bags

My warderobe -blogisarjasta tulee ainakin neliosainen, mutta korkeintaan kuusiosainen. Aika näyttää. =) Mulle on luontevinta aloittaa laukuista, joita omistan enemmänkin. Käsilaukku on niin tarpeellinen asuste minulle, etten tulisi ilman sitä toimeen – enhän poistu koskaan pihaa kauemmas ilman veskaa. Siellä kulkevat pieni meikkipussi, kotiavaimet, kokoontaitettava sateenvarjo, aurinkolasikotelo ja tarvittaessa myös vesipullo ja cashewpähkinät eväänä.


Arkilaukkuihin mahtuvat hyvin luettelemani tarpeellisuudet sekä jotain lisälastia kuten kamera. Onnistuisin melkeinpä pakkaamaan Oriflamen mustaan karvaturriin tai Mic Macin kultaiseen paljettiräjähdykseen yökylätarvikkeet yhdeksi yöksi. Musta kiiltonahkainen laukku on H&M:n, violetti veska myöskin Oriflamen ja harmaa skottiruutusivuinen veska Promod-merkkinen. Minun piti ihan googlettaa Promodista, koska en ollut ennen harmaan kapsäkkini ostamista kirpputorilta kuullut koko merkistä. Se siis on edullinen ranskalainen verkkokauppa, jolla on putiikki Helsingissä Kluuvissa.

 Iltalaukkuina käytän ruskeaa vintagelaukkua, Gina Tricotin mustaa laukkua ja kolmea alinta laukkua.

Vihreä olkalaukun olen hankkinut Glitteristä, kultaisen olkalaukun Cybershopista ja musta pikkulaukku on vintagea. Sanoisinpa juuri kultaisen laukun olevan suosikkini postauksen veskoista niitteineen ja kultapintoineen, joka imitoi krokotiilin nahkaa. Lähes yhtä paljon pidän ensimmäisen kuvan violetista Oriflamen laukusta. Siinä taas viehättää ihanan värin lisäksi muoto; yläosa on kapea mutta pohja leveä.