tiistai 14. helmikuuta 2017

1700-luvun muodikas mies

- Sinähän teet minut levottomaksi, Timss.
Herra Timss hymyili lempeästi. - Teidän ylhäisyydellänne ei ole mitään syytä levottomuuteen.
- Etkö sinä voisi sanoa aivan suoraan mikä vika minussa on, kun sinä olet noin pahuksen vaativainen?
Herra Timss kumartui puhdistamaan markiisin toista kiiltävää saapasta. - Teidän ylhäisyytenne voi tuskin olla tietämätön täydellisyydestään. Olen toiminut kamaripalvelijana kaksikymmentäviisi vuotta, ja olen niin sanoakseni joutunut taistelemaan ylivoimaa vastaan. Teidän ylhäisyytenne varmaankin yllättyisi siitä, miten yksi ainoa heikko kohta ihmisessä saattaa turmella mitä tyylikkäimmän kokonaisuuden. Voisin kertoa lukemattomista sellaisista tapauksista.
- No mitä vikaa minussa sitten on? markiisi kysyi pilkallisesti.
- Teidän ylhäisyydessänne ei ole mitään vikaa, herra Timss totesi yksinkertaisesti.
- Mitä ihmettä? Markiisi oli yllättynyt.
- Ei kerrassaan mitään vikaa, teidän ylhäisyytenne. Voisi tietysti toivoa, että teidän ylhäisyytenne kiinnittäisi hieman enemmän huomiota kaulaliinan solmimiseen tai suostuisi käyttämään useammin käherryspihtejä ja hajuvesipulloa, mutta meillä ei ole mitään salattavaa. Teidän ylhäisyytenne varmaankin ymmärtää, että on masentavaa taistella jatkuvasti luontoa vastaan. Pyrin teidän ylhäisyytenne palvelukseen, koska teidän ylhäisyytenne on joka suhteessa niin sopusuhtainen.
- Hyvä tavaton sentään! markiisi henkäisi.
- Jos teidän ylhäisyytenne sallisi minun panna yhden – yhden ainoan kauneuspilkun...
Kamaripalvelijan ja Vidalin markiisin dialogia Georgetta Heyerin 1700-luvulle sijoitetusta romaanista Paholainen rakastuu.
 
Richard Chamberlain Casanovana
 

Clarisssa-neitonen samannimisessä minisarjassa herra Lovelacen kynsissä
 
Barokkimuodin aikana miehet olivat kuin riikinkukkoja pysyvään edustukseen luodussa salonkipuvussaan mutta rokokoomuoti oli naisvaltaista korostetussa feminiinisyydessään. Vaaleat pastellisävyt, valkoinen, kulta ja korallinpunainen olivat muodikkaita pohjavärejä. 1700-luvulla miehet eivät kuitenkaan jääneet harmaavarpusiksi prinsessapukuisten naisten rinnalla. Koristeellisista kankaista valmistetutut miesten vaatteet, varsinkin runsaasti hopea- ja kultakirjaillut liivit olivat hienoja.

Régensa-ajan miehen puku koostui polvipituisesta takista, liivistä, korollisista solkikengistä(!), silkkisistä polvisukista ja polvihousuista. Takki oli kaulukseton ja leveät hihansuut napitettiin ylös. Sen etuosan napitus jätettiin täysin tai osittain auki esittelemään usein brokadista ommeltua liiviä. Paidan kaulusröyhelöt tai paidan kauluksen pitsikoristukset ja vaaleat polvihousut eli culottes vilkkuivat liivin alta. Asusteina käytettiin kultapunosnauhalla koristettuja kolmikolkkahattuja, sinettisormuksia, nauhakoristeisia kävelykeppejä, solmionauhoja, pukumiekkoja, nuuskarasioita, mustia kauneuspilkkuja suupielessä tai poskessa ja sinettisormuksia.
 
herra Lovelace Clarissassa juhla-asussa kasvot puuteroituna
 
Vuoden 1987 Casanova
 
ranskalainen hovimies Outlanderin kakkoskaudelta
 
1600-luvulla muotiin tullut peruukki pysyi muodissa 1700-luvun loppuun asti pienempänä ja sirompana kuin barokin aikana. Miesten kampaus koostui kahdesta osasta: sivuhiuksista taiteiltiin vaakasuoria rullakiharoita korvien päälle ja niskaosa palmikoitiin tai koottiin silkkiseen pussiin. Kampauksen viimeistelyyn ei käytetty hiuslakkaa vaan valkoista jauhopuuteria ja hyväntuoksuisella pomadalla. Peruukkien käytön vähennyttyä vuosisadan loppupuolella omat hiukset kasvatettiin hartiapituisiksi, kiharrettiin ja sidottiin niskaan poninhännäksi.
 
Kuningas Louis XV makuuhuoneessaan Outlanderissa

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kun luulin että käy tosi huonosti

 
 
Et muistanut kopistella lumia saappaanpohjistasi kauppakeskuksen tuulikaapissa. Suuntaat reippain askelin portaikkoa kohti – aiot käväistä Sokoksessa. Et olisi muuten edes keskustassa asti lauantaina. Olosi on energinen ihan kuin edessäsi olisi useita kokovartalopeilin korkuisia kirkasvalolamppuja. Vaikuttaapa ihan menettelevältä päivältä, vaikka on tammikuun alku. Silmäsi hymyilevät.

Laattalattia on liukasta kuin luistelukenttä. Kaikki hidastuu sillä hetkellä, kun menetät tasapainosi. Sinua pelottaa. Et voi mitään millekään sillä hetkellä. Sinulla tapahtuu jotain pahaa. Iskeydyt selällesi lattialle kuin särkynyt naista esittävä lasiveistos. Makaat siinä ja sinulla on yleisöä jonkin verran. Ihmettelet eikö kukaan aio auttaa ja kiroat hiljaa. Sinut autetaankin istumaan ja vasenta käsivarttasi kosketaan ja taskustasi kaatuessasi lentäneet tavarat poimitaan sinulle. Nouset ylös, saatat mutista kiitoksen auttajallesi, joka on nuori ulkomaalainen poika. Nouset kankeasti ylös ja lähdet silti Sokokseen ostoksille. Siellä tajuat vasta, että kyynärpäähäsi on sattunut pahanpuoleisesti, vaikkeivät luusi törrötä ihon läpi. Käsivartta on mahdoton koukistaa ja nostaa. Maksaminen on hidasta ja kömpelöä yhdellä kädellä. Päivystykseen ryntäämisestä saa sinut skeptiseksi. Aiot jatkaa kiertelyä kauppakeskuksessa, jossa on näköjään auki useampi erikoisliike. Sokoksen oven suussa törmäät olioon, joka raivostuttaa ja kuvottaa sinua vähän enemmän kuin liikaa. Et voi sietää sitä silmissäsi, niinpä olet katkera että se tulee vastaan juuri sinä päivänä, jolloin kyynärpääsi murtuu niin kivuliaasti. Itket kotimatkan, kotona, matkalla päivystykseen ja sairaalan päivystyksessä kivusta, mitä ei luulisi kestävän pyörtymättä.

Virut sairaalassa kaksi päivää, ennen kun pääset leikattavaksi. Kello on silloin jo yli 17, vaikka sinut piti operoida aamulla viimeistään. Pelkäsit ettet pääse viikon kuluttuakaan leikattavaksi. Pääset kotiin sairaalasta kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Leikattu kätesi on kirkkaanpunaisessa kipsissä kantositeessä. Sitä pystyy taas nostamaan – vain nenänpään korkeudelle- ja liikuttelemaan. Käden paranteluun menee sitten kolme kuukautta, mutta kipsi otetaan jo kuun lopussa pois. Yhdellä kädellä suoriutuu hitaasti mutta menettelevästi arjen askareista, meikkaamisesta, papiljottien kiinnittämisestä ja kirjoittamisesta, sillä olet oikeakätinen. Olet kiitollinen, että satutit kätesi etkä jalkaasi. Voit säilyttää edelleen itsenäisyytesi toipilaana.

Jotain niin sanottua chérietä harmittanee, että selvisit liukastumisesta käsimurtumalla.