Työpisteeni

Läppäri läntätään useissa kodeissa ruokapöydälle tai upottavalle sohvalla istutaan selkä köyryssä läppäri sylissä, mutta kaipasin itse erillisen työtilaratkaisun. En tee kotoa käsin töitä enkä sellaista työpaikkaa huolisi, jollei kyseessä olisi itseni elättäminen pelkästään kirjailijana ilman päivätöissä käymistä. Pienessä asunnossa ei voi olla suurta työpistettä, jotta yksiön vähäiset neliöt käytetään niin kekseliäästi ja hyvin kuin vain on mahdollista. Olen nähnyt omaani pienemmissä yksiöasumuksissa isoja kirjoituspöytiä, joiden takia asuntoon ei ole enää mahtunut ruokapöytää. Pitäähän asuntoon jonkinlainen ruokapöytä mahduttaa eikä syödä sohvalta käsin, riskinä läikyttää sohvalle vaikka tomaattikeittoa. Pienen kodin paras työtilaratkaisu olisi hankkia laatikollinen konsolipöytä. Jalalla poljettava Singer-ompelukone on toiseksi paras ratkaisu, mutta tässä työtilaratkaisuna on huonona puolena, ettei siitä löydy kuin pikkiriikkisen säilytystilaa jollekin penaalin kokoiselle sekä lankalaatikko edestä, jonne voi tunkea muistitikkuja.

Kirpputorilta edullisesti löytynyt jalalla poljettava vanha Singer-kone kannettiin kotiini jo viisi vuotta sitten tietokonetasoksi, mutta se ei ole kertaakaan esiintynyt tässä eikä aiemmassa lifestyle-blogissani. Singeristä on huomattu olevan moneksi sisustuksessa pelkkine jalkoineen tai kaikkine osineen - kukkapöydäksi, sivupöydäksi tai pukeutumispöydäksi. Pidin sitä ensin toisen ikkunan edessä jonkun kaksi vuotta, kunnes älysin siirtää sen sitten huomattavasti paremmalla paikalle sille seinustalle, jossa ”suuren suuri” kyökkikomeroni on (juutut ovensuuhun leveässä krinoliinissa). Siinä minä sitten teen käsin sanataidetta ja olen koneella, kun satun sitä tarvitsemaan vaikkapa bloggaamiseen tai kuvankäsittelyyn.