keskiviikko 16. elokuuta 2017

Raparperihillo uunissa

Hei vaan. Ruvetessani tutkailemaan lähikaupasta mukaan ottamaani K-ruokaa löysin sentään jotain kokeilemisen arvoista turhanpäiväisten reseptien ylitarjonnan joukosta. Ihan ilmaislehden lopussa oli vaniljaisen raparperihillon ohje, joka valmistuu keittämisen sijasta uunissa. Entuudestaan olen herkutellut raparperilla kiisselin (jota mammani ja minä sanomme sopaksi) ja piirakan muodoissa.

Muokkasin sen verran reseptiä että korvasin sokerin kokonaan stevialla ja karppisokerilla. Muahha, olipas taas jälleen kerran yllättävä toimenpide. :D Vaniljatanko tuli korvatuksi jauhetulla kanelilla, sillä hilloa valmistamaan käydessäni tuota maustetta ei ollut saatavilla. Kauppakin oli jo sulkenut siksi päiväksi ovensa. Hillosta tuli vaniljatangottakin parasta hilloa, jota olen syönyt. Mansikka- ja vadelmahillo ovat äklömakeita minulle ja puolukka- sekä mustikkahillo puolestaan eivät maistu oikein miltään. Omenahillo sentään on suhteellisen hyvää, mutta raparperihillo vei voiton kirpeydellään, joka muistuttaa irtokarkkilaarin Ufo-karkkuja. Vielä kun paistaa oikeassa voissa blogini ohjeella banaanilettuja kaveriksi, niin vähähiilarinen makunautinto on taattu. :)

Resepti:

500 grammaa raparperin varsia
1,5 desilitraa karppisokeria
½ desilitraa steviaa
vaniljatanko/ reilu teelusikallinen jauhettua kanelia

1. Paloittele raparperin varret ja siirrä uunivuokaan. Lisää sokeri ja raaputa joukkoon vaniljasiemenet ja laita myös vaniljatanko mukaan/ mausta kanelilla. Sekoita ainekset vuoassa.
2. Paahda aineksia 175-asteisessa uunissa suunnilleen tunti. Sekoita pari kertaa paahtamisen aikana.
3. Poista vaniljatanko. Kaada raparperihillo puhtaaseen, kuumennettuun lasipurkkiin ja sulje kansi tiiviisti. Säilytä hillo jääkaapissa.



lauantai 12. elokuuta 2017

Asiansa mainiosti ajavia halpistuotteita

Moi. Sanotaan ettei halvalla hyvää saa, mutta kyllä vaan saa. Minulla on enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia edullisista kosmetiikkatuotteista. Vaatteet ja kosmetiikka ovat se kohde, josta pienituloisen kannattaa aina pihistellä. Tärkeintä on saada laskut maksettua ja itsensä kunnolla ruokituksi. Harrastukset ja muu on ekstraa. Harmi vaan että jotkut hyvin pienituloiset asettavat vaatteet ja kosmetiikan etusijalle olemalla valmiita syömään kaurapuuroa tai nuudeleita viikon putkeen että voivat ostella vaikka satasen edestä kosmetiikkaa. Kosmetiikkaa tarvitessani menettelen niin että pyrin löytämään mahdollisimman monista tuotteista halvimman mutta täysin asiansa ajavan version.


2-3 euroa maksava Novo Fashion Dancing Miracle True Color -luomiväripaletti ja vain euron maksava Magical Halo -eyeliner ovat Wishiltä.  Luomiväripaletti ja Essencen 1,99 euroa maksavat Essencen monoluomivärit sävyissä Youʼare the Greytest ja Coral Me Maybe ovat ihan Lumenen ja Goshin veroisia ja Magical Halo ihan menettelevä. Hajusta ja tönköstä siveltimestä miinusta, mutta aina voi käyttää erillistä rajaussivellintä tarkan rajausjäljen takaamiseksi. Magical Halo hyvittää nämä kaksi puutetta olemalla 2 in 1 tuote, jossa on samassa musta kajalkynä.


Teininä olin niin vannoutunut hiusfriikki että käytin pääasiassa vain kampaamotuotteita. Muistan vieläkin miten Espoon sisko nosteli kulmiani kun ostin Stockalta lähes kolmekymppiä maksaneen Redkenin All Soft -shampoon, joka paljastui käytössä rahantuhlaukseksi, koska ei vaahdonnut yhtään paremmin kuin markettishampoo eikä tehnyt hiuksilleni kerrassaan mitään muuta kuin pesi ne. Kylpyhuoneestani löytyy tänäpäivänä kampaamotuotteiden lisäksi parin euron XZ:n Suklaavanilja -hoitosuihke ja Raparperipunaherukka-shampoo värjätyille hiuksille. Silikoniton shampoo vaahtoaa paljon paremmin kuin All Soft muttei ole liian vahva. Suihkautan kampauksen purkamisen jälkeen hiuksiini suklaavaniljaa, jos hiusten selvittäminen on muuten vähän aikaa vievää puuhaa. Tuoksuna suklaan ja vaniljan yhdistelmä on suorastaan vastustamaton. Suihkauttakaapa sitä kutreihinne kun olette menossa baariin, jollette muuten usko. ;)

Tietenkin Lidlin hajusteeton suihkugeeli on vielä halvempaa kuin LV:n vastaavaa, 2 euroa halvempi. 0 prosenttia hajusteita, 0 prosenttia väriaineita ja 0 pronsenttia parabeenena. Suihkugeelin ph on erittäin ihoystävällinen toisin kuin Palmoliven kamalissa suihkugeeleissä, jotka kuivattivat vartalon ihoa niin että jouduin suunnilleen rasvaamaan itseni päästä varpaisiin.

En maksaisi meikinpoistoliinoista enkä silmämeikinpoistoaineesta, vaikkei minun olisikaan tarpeen pihistellä kosmetiikkaostoksilla. Vähän laadukkaammat kasvopyyhkeet ovat käsittääkseni ohuempia ja pehmeämpiä kuin Cienin hajusteettomat puhdistuspyyhkeet, mutta naamatauluni ei ole niin sokerista että vaatisi moista ylellisyyttä. Cienin puhdistuspyyhkeet maksavat 1,70 euroa. 
S-ryhmän oman merkin Rainbowʼn silmämeikinpoistoaineen tarkkaa hintaa en muista sentilleen – ei ollut ainakaan ihan kolmea euroa.



Oliko tässä teille tuttuja tuotteita? Mitkä halpistuotteet ajavat teistä hyvin asiansa tai ovat suorastaan hyviä?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Style Inspiration by Kim Wilde


Rockn Roll laulaja Marty Wilden (alunperin Reginald Smith) ja The Vernon Girls -tanssiryhmän Joyce Bakerin esikoinen Kim Smith syntyi 1960 Länsi-Lontoossa. Wilde vakiintui myös tyttären taiteilijanimen sukunimeksi. Englantilaislaulajatar sai vuonna 1983 Best Female Vocalist -palkinnon British Phonographic Industrylta ja on ollut kahdesti ehdolla samassa kategoriassa. Hän on myynyt maailmanlaajuisesti kymmenen miljoonaa albumia ja kaksikymmentä miljoona singleä.
Vuonna 1980 Wilde suoritti tutkinnon St Albans College of Art & Design -koulussa. Samana vuonna hän teki sopimuksen Mickie Mostin levy-yhtiön RAK Recordsin kanssa. Vuonna 1981 julkaistu debyyttisingle Kids of America soi tiensä menestykseen kautta Euroopan. Kim Wilde -nimiseltä debyyttialbumilta nousivat hiteiksi lisäksi Chequered Love sekä Water on Glass. Toinen levy, Select myi myös hyvin. Vuonna 1983 julkaistu single ”Love Blonde” ja kolmas albumi Catch as Catch Can menestyivät edeltäjiään heikommin, joten Wilde jätti RAK-yhtiön ja siirtyi MCA Recordsin leipiin kesällä 1984.
Wilden ensimmäisellä MCA-yhtiön tuottamalla albumilla Teases & Dares oli kaksi kohtalaisesti menestynyttä hittiä, ”The Second Time” sekä rockabilly-tyylinen ”Rage to Love”, joka kohosi Britannian Top 20 -listalle 1985. Teases & Dares oli Wilden neljäs albumi ja ensimmäinen, jolle hän itse teki sävellyksiä. Siihen asti kaikki sävellykset olivat isän ja veljen käsialaa.
Vuonna 1986 ilmestyneelle viidennelle albumilleen Another Step Kim Wilde sävelsi kokonaan tai osittain kaikki kappaleet. Albumin”Schoolgirl” ei menestynyt Euroopassa eikä Australiassa. Vuotta myöhemmin laulajattaren tulkinta The Supremes-klassikosta ”You Keep Me Hangin On” sen sijaan oli hänen ensimmäinen ykköshittinsä Yhdysvalloissa. Single menestyi niin ikään Australiassa sekä Kanadassa ja nousi Britanniassa listakakkoseksi.
Seuraavia hittejä olivat ”Another Step (Closer to You)” (levytetty Juniorin kanssa) ja ”Rockin Around the Christmas Tree” (hyväntekeväisyyssingle, (levytetty koomikko Mel Smithin kanssa). Vuonna 1988 julkaistiin suurin menestysalbumi, Close. Se pysyi lähes kahdeksan kuukautta Britannian albumilistalla. Siltä irtosi kolme Top 10 -hittiä: ”You Came”, ”Never Trust a Stranger” ja ”Four Letter Word”. Kappaleet ”Love Is Holy” ja ”If I Can't Have You” (coverversio Yvonne Ellimanin (Bee Geesin säveltämästä) kappaleesta elokuvasta ”Saturday Night Fever”) menestyivät Britanniassa 1990-luvun alussa.









 

lauantai 5. elokuuta 2017

Vartaloinhosta kehopositiivisuuteen

Heips. Eiköhän lähes kaikilla nykynaisilla ole ollut eriasteisia ulkonäköpaineita/ on yhä ulkonäköpaineita? Sosiaalinen media, lehdet, televisio ja mainokset väittävät miltä meidän pitäisi muka näyttää. Vuoden 2002 Cosmopolitanissa neuvottiin kuinka treenataan piukka pikkutakamus ja nyt satelee vinkkejä muhkean takamuksen kasvattamiseen kuntoilulla. Minullakin on ollut ulkonäköpaineita ja olen lähes vihannut vartaloani, mutta minun kohdallani ulkonäköpaineet ja kehoinho saivat alkunsa koulukiusaamisesta. Vielä vuosituhannen alussa hyväkroppaisella naisella oli ehdottomasti oltava pieni perse eikä pieni pömppövatsa ollut niin paha kuin iso perse.

Olin jo yläasteella hoikka, vaikken näin hoikka sentään kuin nyt. Pituutta oli 163 – 165 senttiä ja paino oli 53 – 49 kiloa, mutta satuin olemaan persevä muuhun kroppaan nähden. Siitäkin sain kuulla ja se ärsyttää vieläkin minua. En pitänyt silloista kroppaani kummoisena, vaan se oli minusta kroppa siinä missä muutkin. Olisin toki voinut pukea päärynävartaloni edustavammin. Hämmästelen mikä jonkun pojanklopin kasvatuksessa onkaan mennyt vituiksi, kun pitää aukoa päätään jonkun ihan hoikan tytön kropasta? Ala-arvoista seksuaalisoimista yläasteikäisestä neitsyestä, jonka mielestä seksi oli ällöä lähestulkoon peruskoulun loppupuolelle. Ylipainoiset ikäiseni tytöt saivat kummasti käydä koulua ilman kroppadissausta.

Tunsin aikuisiälläkin jopa vartalovihaa tai ainakin suurta tyytymättömyyttä. Minulla sattui olemaan XS-kokoiseksikin tosi pieni kuppikoko, aika paksut yläreidet (reisivälistä huolimatta) ja aina liian suuri takamus, vaikka se oli pienentynyt paljon yläasteen parjatusta hehtaariperseestä. RUHO. MINULLA OLI KURJA RUHO vaikka joku miten olisi kehunut. Ihannevartaloni olisi ollut klassisen kauneuden mukainen kuten Elizabeth Taylorilla nuorena. Tiimalasivartalo täyteläisine povineen, ampiaisvyötäröineen ja kurvikkaine lantioineen tyyliin 90-55-92 senttimetriä.

Minulle oli tuohon mennessä kertynyt pari seksikokemusta, mutta aloin ajatella etten ollut enää oikeutettu seksiin tällaisella viheliäisellä ruholla. Opettelin olemaan valokuvissa mahdollisimman epäseksikäs ja vältin aistillista pukeutumista, koska olin niin rinnaton. Ihailin vielä 20-vuotiaana ortoreksia nervosaa, lueskelin pro-anojen blogeja ja foorumeita. Ääliömäisyyttäni toivoin sairastuvani ortoreksiaan. Sitten olisin ihanan laiha jopa takapuolesta ja yläreisistä. Hyvä ettei vahingollinen toiveeni toteutunut, sillä syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden ongelmia, joissa ole mitään tavoittelemisen arvoista sen enempää kuin missään muissa mielenterveysongelmissa.

Minulla oli pakko mennä suurin piirtein kaksi ja puoli vuotta todella huonosti. Viisi viimeistä kuukautta tuosta ajasta olivat maanpäällistä helvettiä. Jouduin kestämään yksin maanpäällisen helvetin kaikki kärsimykset, joista juuri ja juuri selvisin pakottamalla itseni jatkamaan taistelua päivästä toiseen, vaikken ollut yhtään varma paremmasta huomisesta. Olin erittäin kiitollinen että jäin eloon. Siinä vaiheessa oli ihan yhdentekevää, ettei minulla ollut hyvää vartaloa. Se ei ollut enää esteenä ettenkö voisin mennä jonkun miehen kanssa sänkyyn. Terveys on ollut minulle siitä lähtien paljon tärkeämpää.

Edelleen vartaloni huonot puolet ovat paksuhkot yläreidet, persevyys (vähät minä latinopersevouhotuksesta, koska takamus ei voi oikeastaan olla liian pieni), pienet rinnat ja luisevuus. Hyviä puolia ovat ylväs ryhtini, kapea vyötäröni, pitkät raajani ja pitkäsormiset sirot käteni. Menettelevä vartaloni olisi helppo muokata lähes hyväksi pelkillä C-kupin implanteilla. Käytän nyt kevyesti topattuja push up-rintaliivejä ja pukeudun naisellisesti päärynävartaloani imartelevasti, joten pienirintaisuus ei pistä häiritsevästi silmään. En häpeä enää edes kuppikoon pienuutta. Olen harkinnut silikoneja, vaikka kuinka sanotaan miesten pitävän pienistäkin rinnoista. Sanoisin että kuppikoon vähäisyys ei ainakaan haitanne miehiä, jos ulkonäkö ja persoona miellyttävät heitä muutoin. :) Ottaisin silikonit ihan itseni takia enkä miesten ja heidän mieltymyksistään muka perillä olevien tietäväisten takia, muttei innosta mennä ainakaan kahteen vuoteen veitsen alle, vaikka sattuisin raaputtamaan silikonirahat arvasta.

Samaistuitteko tarinaani? Mikä käänne sai teidät suhtautumaan myönteisesti ulkonäköönne? :)







keskiviikko 2. elokuuta 2017

Inkivääri - kipulääkkeistä tehokkain




Inkiväärikasvien heimoon kuuluva inkivääri eli Zingiber officinale on alunperin kotoisin Indokiinasta ja nykyään sitä viljellään trooppisilla alueilla. Tänä päivänä paras inkivääri tulee Intiasta, Jamaikalta ja Australiasta. Inkivääristä käytetään sen juurakko-osa. Omalaatuisen arominsa ja kirpeän makunsa vuoksi sitä käytetään esimerkiksi leivonnaisten, inkiväärioluen (ginger ale) ja Aasian keittiön aterioiden, kuten curryn, valmistuksessa. Inkiväärin terveysvaikutukset kansanlääkinnässä on tiedetty jo satoja vuosia, ja sitä on perinteisesti käytetty muun muassa vatsavaivojen hoitamiseen. Paneudummekin inkiväärin käyttöön lääkinnällisesti. Inkiväärin käyttöön maustamisessa voitte hakea ideoita ruoanlaittoblogeista.



Inkivääriteen valmistus:

Tuoreesta inkiväärin juuresta leikataan suunnilleen muutaman sentin mittainen ja peukalon paksuinen pala, joka kuoritaan sillä inkiväärin kuori ei ole syömiskelpoista. Palanen viipaloidaan 20 sentin kolikon paksuisiksi viipaleiksi. (Yleensä yhdestä inkivääripötköstä saa korkeintaan kymmenen viipaletta.)

Kattilaan kaadetaan noin puoli litraa vettä ja inkivääriviipaleet heitetään sekaan. Veden alettua kiehua levy käännetään miedommalle lämmölle ja rohtoseoksen annetaan kiehua hiljalleen raollaan olevan kannen alla korkeintaan puoli tuntia – itse keitän korkeintaan 20 minuuttia.

Juon teeni hunajalla makeutettuna, mutta stevia tai kookossokerikin käy siihen tarkoitukseen. Välillä teestä saattaa tulla tulista ja tavallista karvaampaa, mutten ala laimennella. Uskon että tee on sitä tehokkaampaa, mitä tulisemmalta se maistuu. :)



 Inkivääri omassa käytössäni:

Migreeni alkoi minulla kolmisen vuotta sitten, ehkä osittain sukurasitteesta johtuen. Silmäni ovat valonarat ja minulle tulee huono olo aurinkoisina päivinä ilman hattua tai päivänvarjoa – auringossa oleilu laukaisee helposti kohtaukset. Se siitä ”ihanasta valosta”, josta lauletaan duurissa. Migreenikohtaukset ovat ihan tarpeeksi hirveitä, vaikken oksentele ja tarvitse sairaalahoitoa. Pahimmillaan minulla on ollut ainakin viikon migreeniputki. Lääkitsin migreeniäni ibuprofeeiinilla silloin kuin koski kovasti päähän. Terveyskeskuksen kääkäri kirjoitti Panadol-reseptin, mutten ikinä hakenut ensimmäistäkään pakettia, koska kyseinen lääkeaine ei auta minulla päänsärkyyn. Arviolta puolitoista vuotta sitten luin netistä inkiväärin auttavan migreeniin ja sopivan jatkuvaan käyttöön toisin kuin ibuprofeeini. Inkiväärillä nimittäin on tulehduksia ehkäiseviä ominaisuuksia, jotka sattuvat lievittämään ainakin minulla päänsärkyjä, kunhan juon teeni lähes päivittäin.Parasta minun kannaltani on juoda teetä aamulla sekä illalla. Siunattu helpotus perustuu siihen että inkivääritee auttaa rentouttamaan pään verisuonia, jolloin aivojen turvotus vähenee ja luonnolliset opiaatit aktivoituvat aivoissa.

Akkojen vaivat ovat minulla aina enemmissä tai vähemmissä määrin kivuliaat ja saatan olla niin masentunut, ettei ole välttämättä henkisiä voimanvaroja pienelle kävelylenkille lähtemiseen. Kaksi ensimmäistä päivää on viiltäviä kramppeja, jolloin kumartelukin voi olla inhottavaa. Tämän ”ajan” yhteydessä koskee kaikkialle ja mikä pahinta: minulla on silloin aina migreeni! Käytännössä olen sairas akkojen vaivoissa. Silti arvauskeskuksesta ei suostuttu kirjoittamaan sairaslomaa sillä perusteella että kaikilla naisilla on akkojen vaivat. ”Otat buranaa, menet töihin ja teen sen verran mitä pystyt”, tympeä arvauskeskuksen tanttana tiuskaisi minulle, vaikka minä olisin tarvinnut sairaana sairaslomaa. Inkivääritee lievittää ihan tehokkaasti myös viiltäviä vatsakipuja sun muuta fyysistä epämukavuutta, jotka johtuvat tästä vitsauksessa. Ibuprofeiinista ei olisi minulle apua muuhun kuin päänsärkyyn ja vatsakramppeihin.

Inkiväärin käyttö muissa vaivoissa sisäisesti:


* ruoansulatuksen ongelmien ehkäisyssä

* pahoinvoinnin ehkäisyssä

* vatsavaivoissa

* sydäntautien ehkäisyssä

* flunssarohtona tai flussan ennaltaehkäisyssä

* verenkierron edistämisessä raajoissa

* uuden kudoksen tukemisen kehittymisessä haavoissa ja pakkasenpuremissa

* kroonisen väsymyksen hoitamisessa

* helpottamassa nivelsairauksien tuottamia kipuja ja vammoista aiheutunutta tulehdusta


Onko inkivääri teille tuttu lääkinnällisessä käytössä? Jollei ole eikä teillä ole inkivääriallergiaa, suosittelen lämpimästi mutta painokkaasti kokeilemaan, vaikkei teen kitkerä maku oikein houkuttaisi. Saatatte saada siitä helpotusta ainakin johonkin vaivaan, ehkä kiputiloihin kuten minä, jolloin ette tarvitse enää synteettisiä sivuvaikutuksilla pilattuja kipulääkkeitä. :)

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vinkkejä edullisiin sisustushankintoihin

Syynätessäsi mitä kirpputorille on sillä kertaa tuotu et välttämättä tee helmitason löytöjä, vaikka olisitkin kierrellyt kirpputoreilla jo jonkun verran. Tarpeellista käyttötavaraa ja sisustussälää löydät takuulla päällisin puolin rojuläjiltä vaikuttavistakin paikoista käymällä kaikki tavarat tarkasti läpi.

Kotini sisustukseen olen käyttänyt kaikenhintaisia hankintoja, uutta sekä vanhaa. Piensisustuksen olen toteuttanut pitkälti pikkurahalla löydöillä Kotkan kirpputoreilta ja kierrätysmyymälöistä. Sisustustavaroista ei kannata maksaa itseään kipeäksi, sillä piensisustusosiota vaihdellaan useimmiten kun kaivataan jonkin sorttista uudistusta sisustukseen astetta persoonallisemmalla kamalla, kuin mitä esimerkiksi Ikeasta saa. ;)

Tekemäni sisustussälälöydöt ovat viimeinen silaus erakko-onnelani rokokoon ja viktorianismin kombinaatioon. Noilla aikakausilla sisustamisesta vastikään innostuneen kannattaa aloittaa sisustussälästä. Hyväkuntoiset antiikki-/ vintagehuonekalut tai Tyylikotkan kaltaisissa paikoissa shoppailu keventävät paljon lompakkoa. Saattaahan joku olla onnenpotkukseen etevä kunnostamaan huonekaluja omin käsin, joten siinä tapauksessa voi ostaa vähän laittoa kaipaaviakin kalusteita. Kuusi vuotta sitten meikäläinen osti vain 120 eurolla uusbiedermeirpöydän, koska sen viilupöytälevyn lakkaus hilseili wanhuuttaan. Entisöinti kustansi 150 euroa, joskaan en kadu – onhan se pieni täydellisyys pöydäksi.


shaali lisälämmikkeeksi syksyn saapuessa


kaitaliinoja ruokapöydälle

oma suosikkini messinkinen kynttelikkö


Laitoin kuvia tarkoituksella juuri näistä sisustustavaroista, sillä kirpputoreilla tekemieni havaintojen perusteella vastaan tulee eniten pöytäliinoja, sisustustyynyä/ tyynynpäällisiä, valokuvakehyksiä, kynttilänjalkoja ja shaaleja. Muuten Karhulan Penni-kirppiksellä olisi ollut eilen pieniä kultaisia koristetyynynpäällisiä. Löytävätköhän muut kirpputoriharakatkin usein vastaavan tyyppisiä pieniä sisustusjuttuja kuin meikäläinen? :)

lauantai 22. heinäkuuta 2017

My warderobe: part 2 jewelry

 
Korupostaus löytyy jo helmikuulta 2015, jossa kuvailen minkä tyyppiset korut ovat minun makuuni ja esittelin sen hetkisiä suosikkeja korvakoruista, kaulakoruista ja sormuksista. Näyttävät ”kultakorut” kuuluvat edelleen vankasti tyyliini, joka ei edusta korujen osalta sitä tyypillisintä naissynkiötä. Gootahtavat naiset ovat näes suurimmaksi osaksi mieltyneet hopeisiin koruihin. Pääsette nyt tutustumaan vähän laajemmin minun koruihini.
 







Kerran keväällä tuttu kaupankassa P kysyi minulta miten minä jaksankin panostaa hiuksiin, sillä kampaukseni suorastaan huutaa toitotti tuolloin että siihen oli käytetty enemmän kuin kymmenen minuuttia. Vastasin etten aina jaksakaan; olin vaan silloin halunnut testata erästä viihderientoa varten osaanko vielä tehdä tämän kampauksen. Kiinnitän hiuskoristeita päähäni kun olen taiteillut kutreistani näitä työläämmän sortin hiuslaitteita. Yhden ison ruusun tai kaksi pientä ruusua/ rusettia tai pannan. Ei ole tavattoman harvinaista että käyttäisin pantaa nopeasti tekaistun nutturan kanssa, jos pääni kaipaa mielestäni sitä koristeeksi jonain päivänä. =)


Kun en panosta laiskuuttani asukokonaisuuteeni en ripusta kaulaani minkäänlaista kaulakorua. Sinänsä en ole jaotellut kaulakorujani selkeästi erikseen arki- ja juhlakäyttöön, mutta asustan vain koreimmat hepeneni chokerilla. Joo chokereita näkee lolitojen ja gootittarien lisäksi paljon massakatumuodissa, jossa samettichoker eikä etenkään riipuksellinen versio ole kotona, painottuuhan katumuoti muun muassa repaleisiin farkkuihin ja niihin teinityttöjen jumppakassireppuihin. Sanat korea ja naisellinen kuvaavat kyllä chokeria mutteivät suomalaista katumassamuotia arjessa.


Koruni ovat suurimmaksi osaksi ihan pelkkää rihkamaa ja nimenomaan siitä johtuen niitä on kertynyt laatikot ja rasiat täyteen. :D Sormusten osalta olen kuitenkin siirtynyt käyttämään pelkkää pronssia, sillä kultapinta lähtee rihkamasta reilussa kuukaudessa, vaikka olisi sutinut niihin väritöntä kynsilakkaa. (En ole tiskannut tai käynyt suihkussa rihkamasormukset kädessä, vaikka joku ehkä järkeilisi: ”Kuluuhan se kultaus kun pidät sormuksia kokoajan kädessä!”) En kuljeskele ihmisten ilmoilla ilman puoltatusinaa sormusta (älkäämme ottako huomioon aikaa jolloin en voinut käyttää vasemmassa kädessä sormuksia leikkauksen jälkeisen turvotuksen takia), joista vain kaksi oikeaan keskisormeen pujotetut rinkulat ovat kapeita. Kalevala Jewelryn lisäksi sormissani komeilevat Merimarkkinoiden korukojusta ostetut pronssisormukset. Korukojusta löytyy oikeasti kauniimpiakin sormusmalleja kuin Kalevala Jewelryltä, joka valmistaa nykyään tosi vähän pronssisormuksia eikä yhdestäkään mallista löydy edes kivikantaa.



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Nutturainspiraatiota Prinsessa Leian Ceremony Bunista


Elokuussa viisi täyttävä siskonpoikani A on aikamoinen Star Wars -fani. Ehkä hänen seuraaville syntymäpäivilleen on tulossa Star Wars -teema. Kun satun itsekin pitämään Star Warsista – elokuvista kökköä Sithin kostoa lukuun ottamatta ja fandomista kirjoitetusta fan fictionista – haluaisin laittaa siinä tapauksessa syntymäpäiville hiukseni niin kuin prinsessa Leia. Rohkealla prinsessalla nähdään monenlaisia kampauksia, mutta hänen hiuksistaan tulee ensimmäisenä mieleen valtavat bagel bunit. Carrie Fisherille kaikki roolihahmon kampaukset sopivat kuin sukka jalkaa, joskaan eivät minun raskaille kasvonpiirteilleni.

Leain kauneimmat kampaukset ovat Uuden toivon lopussa nähtävä Ceremony Bun ja lettikampaus, joka hänellä on Jedin paluussa huttigansteri Jabban puolialastomana orjatyttönä. Ne pukevat minuakin, joten opettelin tekemään Uuden toivon nutturan Youtube tutoriaali opettajanani. (Miksi mennä kalliille stailauskursseille opettelemaan tekemään kampauksia ja meikkaamaan, sillä Youtuben tutoriaaleja voi katsoa ihan ilmaiseksi?) Tutoriaalin hiusmallin kampauksesta ei tullut läheskään niin kaunista kuin alkuperäisestä, sillä hänellä ei ollut otsahiuksettomuudestaan huolimatta tarpeeksi tukkaa. Valitettavasti harvalla taitaa olla. Eikä ollut Carrie Fisherillä itselläänkään. Leian kampauksissa käytettiin aina hiuslisäkkeitä, sillä näyttelijättären omat kutrit olivat vain hartiapituiset.

Hiustyyli käsittää korkean nutturan ja neljä lettiä. Kolme lettiä kiertyy nutturan ympäri renkaina ja yksi valuu selkään – eikä monenkaan hiusten paksuus riitä kuin kolmeen lettiin. Minun versiossani on vain kolme lettiä. Siispä tilasin hiuslisäkkeeksi halvan loivasti kiharan lisäkkeen Wishiltä. Aitoa hiusta olevat clip onit olisivat toki parhaimmat. Ebaystä tuntuu saavan ihan hyviä edullisesti.


Pitihän sitä laittaa valkoinen pusero kuvien ottamista varten, sillä Leia ei seikkaile montaa kertaa elokuvissaa missään muussa värissä. Pussihihainen pitsipaita on vintagea 70-luvulta. H&M:n kukkaseppele käy boheemiin tyyliin.




prinsessa Leia Uuden toivon lopussa seremoniakohtauksessa

ja minun aikaansaannokseni takaapäin


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kotkan Meripäivät 2017

Siitä huolimatta että olen asunut Kymenlaaksossa koko ikäni en ole käynyt muistaakseni kuin kuudesti Kotkan Meripäivillä. Ala-asteikäisenä olin siskoni H:n kanssa käppäilemässä Merimarkkinoilla Kotkan Kantasatamassa, enoni ja tämän perheen kanssa katsomassa avajaispäivän paraatia ja serkkuni kanssa askartelemassa Lasten Meripäivillä. Aikuisiällä aloitin käydä tapahtumassa vuonna 2014 ja olenkin siitä pitäen lähtenyt Meripäiville vuosittain.

Kaljateltat, Isopuisto ja Sibelius-puisto sekä baarit hukkuvat ihmispaljouteen tapahtuman aikoihin. Villi biletys on monille tärkeintä Meripäivissä, ja he ovatkin jokaisena tapahtumapäivänä ”turvat täysi”. Jokaisena päivänä, huhhuh. :D Meripäivät on kaikenikäisten tapahtuma tarjolla paljon muutakin – suoraan sanottuna parempaa tekemistä kuin ympäripäissään hilluminen. Alkoholiongelmaistenkaan on turha väittää että juuri Meripäivien takia tuli juotua kappas enemmän kuin oli tarkoitus ja vierittää syy kaverien ”Meripäiville juhlimaan”- päivityksiä somessa, koska valinta tekemisistä ajankohtana on ihan omissa käsissä.

100-vuotiaan ”itsenäisen” maamme kunnaiksi kaupunkifestivaali alkoi jo keskiviikkona, vaikka torstai on ollut aina aiemmilla Meripäivillä avajaispäivä. Tämän vuoden suurtapahtumassa yhdistyvät tutut Kotkan Meripäivät ja The Tall Ships Races. Viime vuonna ja sitä edellisenä vuotena Merimarkkinat olivat Sapokassa ja vain Tivoli Seiterä Kantasatamassa, mutta tänä vuonna tapahtuma-alue sijoittui laajassa kokonaisuudessaan Kotkan Kantasatamasta Kauppatorille Pasaatin edustalle. Kantasatamassa on tällä kertaa myös Kansainväliset Suurmarkkinat.

Tuttuun tapaan lähdin perjantaina tapahtuman kaverini T:n kanssa, jonka olen tuntenut ekasta luokasta lähtien. Olimme sopineet näkevämme kello 18.05 hänen työpaikkansa edessä, josta lähdimme ajamaan hänen autollaan Kotkansaarelle. Bussimatkaan hoodeiltani keskustaan kuluu normaalioloissa kolmekymmentä minuuttia, mutta Meripäivinä siihen vierähtää viisikymmentä minuuttia, vaikka on kaksi kutosbussia käytössä ajamassa peräkanaa. Matkustajat viivästyttävät lähtöä: oltaessa lähdössä liikkeelle elämänkoululaisen pitääkin päästä kuselle tai tyttölapsen kallis Guessin statussymbolilomska jäikin pysäkin penkille. Kiitos henkilöauton olimme perillä tuossa tuokiossa, silmänräpäyksessä Meripäivien etenemismittapuulla.

Perinteiseen Meripäiväkierrokseemme sisältyivät Merimarkkinakojujen syynäys, ostosten teko ja muonitus. Löysin massiivisen pronssisormuksen mustalla korukivellä ja lopultakin heilurin, vaikka jouduinkin maksamaan siitä kaksikymmentäneljä euroa. Aiemmin olemme käyneet T:n kanssa aasialaisessa ruokakojussa, mutta sellaista ei näkynyt missään vaellellessamme, joten päädyimme falafelkojuun. Mikrojärkkärini oli mukana Meripäivähumussa, sillä halusin kuvata purjealuksia kokonaisuuksina ja niiden yksityiskohtia. Bongasin myös muuta silmänruokaa, josta oli ehdottomasti saatava kuvia.