Nokkonen
eli isonokkonen (Urtica dioica) on polttavalehtinen
monivuotinen ruohokasvi. Suomessa esiintyvät nokkosen alalajit
etelännokkonen (Urtica dioica ssp. dioica) ja pohjannokkonen (Urtica
dioica ssp. sondenii). Nokkonen kuului ennen Urticales-lahkoon, mutta
nykyään se kuuluu Rosales-lahkoon. Nokkonen sekoitetaan usein hyvin
samannäköiseen valkopeippiin (Lamium album) ja rautanokkoseen
(Urtica urens). Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varressa
kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa, ja
sisältä ryöpsähtää polttavaa muurahaishapon kaltaista nestettä.
Herkille ihoalueille osuessaan neste saattaa olla kivuliasta. Nuoret
nokkoset polttavat vain vähän, ja hansikkaat suojaavat
nokkosiskuilta. Polttavuus katoaa kuumennettaessa ja kuivattaessa.
Polttiaiskarvat sisältävät muun muassa asetyylikoliinia,
histamiinia, serotoniinia, muurahaishappoa, etikkahappoa,
sitruunahappoa, foolihappoa, pantoteenihappoa, biotiinia ja
koliinia.Nokkosen parantava voima löytyy sekä kasvin juurista,
varresta, lehdistä että kukista. Jo varhaisina aikana se sai
osakseen ansaitun suurta arvonantoa. Albrech Dürer maalasi oikein
Kaikkivaltiaan valtaistuinta kohti lentävän enkelin, nokkonen
kädessä.
Nokkonen on paras verta puhdistava ja
samalla vertamuodostava lääkeyrtti. Verensokeri laskee nokkosteen
avulla, koska sillä on myös vaikutus haimaan. Koska nokkonen
edistää myös ruoansulatusta, se omiaan keväisiin
puhdistautumiskuureihin. Keväällä pitää kerätä käyttöönsä
keväällä puhkeavia ja syksyllä taas heinänteon jälkeen
uudelleen kasvavia versoja. Parasta olisi juoda kupillinen teetä
typötyhjään vatsaan puolituntia ennen aamiaista ja lisäksi 1-2
teekupillista lisää päivän aikana, kulauksittain vaikutuksen
parantamiseksi. Tee juodaan ilman sokeria eikä se maistu karsealle
mietoine makuineen. Kansanlääketieteessä suositellaan nokkosteetä
viikon pituisina kuureina maksa- ja sappivaivoihin, pernasairauksiin,
peräti pernakasvaimiin, vatsan ja ilmatiehyeiden limanmuodostukseen,
vatsan kouristuksiin, maha- ja suolistohaavaan ja keuhkovaivoihin.
Vaikuttavien aineiden säilyttämiseksi teetä ei keitetä, vaan
haudutetaan vähän aikaa yrttien päälle kaadetussa kiehautetussa
vedessä. Ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa päivittäin juodaan
kupillinen nokkosteetä vuoden ajan. Lisäksi nokkostee on mahtava
apu elimistölle virussairauksien ja bakteerien hyökätessä.
Veren rautapitoisuus alkaa vähentyä
tietyssä iässä. Sen myötä ilmenee ikäviä väsymystiloja, jotka
saavat tuntemaan itsensä vanhaksi ja kyvyttömäksi. Tuoreitten,
rautapitoisten nokkosten käyttäminen ravintona tepsii parhaiten
tähän heikkouteen. Nokkoskuurin jälkeen tuntee vointiansa melko
ripeästi kohentuneeksi, energia ja luomisvoima palaavat ja
ulkonäkökin kohenee. Nokkonen auttaa turvotuksiin ja
nestekertymiin, sillä se on tehokas nesteenpoistaja. Siinä olevat
vertamuodostavat aineet auttavat verenvähyyteen ja anemiaan.
***
Yrttien kerääminen
Kokemusten mukaan parhaat hoitotulokset
saavutetaan vastapoimituilla, tuoreilla yrteillä. Tuoreita yrttejä
voi poimia jo alkukeväästä. Esimerkiksi isoa keltamoa löytää
jopa talvella lumeen hautautuneena, mikäli muistaa sen kasvupaikan.
Yrtit kerätään niiden vaikuttavien aineiden pitoisuuksien ollessa
suurimmillaan.
Kukat kerätään
kukintakauden alussa.
Lehdet kerätään
ennen kukintakautta ja sen aikana.
Juuret kaivetaan
maasta aikaisin keväällä tai syksyllä.
Hedelmät kerätään
niiden kypsyttyä.
Muistilistana yrttien kerääjälle:
Kerätään ainoastaan terveitä
ja puhtaita kasveja, joissa ei ole syöpäläisiä. Yrtit kerätään
aurinkoisina ja kuivina päivitä kasteen haihduttua. Poimimiseen
sopimattomia paikkoja ovat liian kuivat niityt ja nummet,
saastuneitten vesistöjen rannat, rautateiden, maanteiden ja
teollisuusalueiden lähialueet.
luonnonantimia sekä luontaistuotekaupasta ostettua kuivattua nokkosteetä
Käyttötapoja
Tee: Kukkurainen teelusikallinen
nokkosia, ¼ litraa vettä. Tuoreet yrit hakataan ja suositeltu määrä
pannaan lasi- tai muuhun purkkiin, muttei metalliastiaan. Vesi
keitetään ja kaadetaan esikäsiteltyjen yrttien päälle. Tuoreita
yrttejä ei hauduteta puolta minuuttia kauemmin. Teen on oltava hyvin
laihaa, vaaleankeltaista tai vaaleanvihreää. Kuivatetut kasvit
saavat hautua pikkuisen kauemmin, minuutista kahteen minuuttiin.
Tinktuura: Juuret kaivetaan ylös
keväällä tai syksyllä, harjataan puhtaiksi, leikataan hienoksi,
täytetään niillä pullot kaulaa myöten ja kaadetaan päälle 38 –
40 prosenttista viinaa. Annetaan seistä hyvin suljettuna 14 päivää
lämpimässä paikassa (noin 20 asteessa). Ravistetaan usein,
siivilöidään ja puserretaan yrtit kuiviksi. Tinktuuroja käytetään
sisäisesti tipoittain teellä laimennettuina ja ulkoisesti
kääreisiin tai hierontaan.
Jalkakylpy: Kaksi kukkuraista
kourallista hyvin pestyjä ja harjattuja juuria ja tuoreita nokkosia,
varsia ja lehtiä laitetaan yöksi viiteen litraan vettä ja
lämmitetään seuraavana päivänä kiehumispisteeseen. Jalkoja
kylvetään 20 minuutta niin kuumassa kylvyssä kuin pystytään.
Nokkoset saavat jäädä kylpyveteen. Kylpyveden voi lämmittää ja
käyttää uudelleen vielä kaksi tai kolme kertaa.
Hiustenpesu: 8-10
kukkuraista kourallista tai kuivattuja nokkosia pannaan yöksi
kylmällä vedellä täytettyyn viiden litran kattilaan ja
lämmitetään aamulla hitaasti kiehumispisteeseen. Annetaan hautua
viisi minuuttia. Juuria käytettäessä kaksi kukkuraista kourallista
nokkosenjuuria pannaan kylmään veteen yöksi, lämmitetään
seuraavana päivänä kiehumispisteeseen ja annetaan hautua kymmenen
minuuttia. Hiukset tulisi pestä esimerkiksi mäntysaippualla.