Mikkelin seudun vanhimmat
asutuslöydökset ovat kivikauden kampakeraamiselta kaudelta
4000-2000 eaa. Tältä aikakaudelta tunnetut löydöt koostuvat
asuinpaikoista. Seudun arkeologisia kaivauksia on tehty muun muassa
Tuukkalan, Visulahden, Orijärven ja Kenkäveron rautakautisilla
asuinpaikoilla. Rautakautisia linnavuoria ovat Sairilan, Otavan,
Vatilan ja Otralan linnavuoret. Suur-Savon pappilan tienoo (Mikkeli)
oli jo keskiajalla tärkeä etappi Vanhan Savontien varrella, joka
johti Hämeenlinnan ja Viipurin valtatieltä Hollolan Lahdesta
Jyrängön kautta Juvalle ja Savonlinnaan. Mikkelin seudun
ikivanhoista asutusperinteistä kertovat monet rautakauden
kalmistolöydöt, esimeriksi Kyyhkylän, Visulahden ja Tuukkalan
löydöt. Keisari Nikolai I antoi julistuksen 7. maaliskuuta 1838
Mikkelin pitäjään perustettavasta kaupungista, jota oli kutsuttava
Mikkeliksi. Kaupunki sai oman vaakunan helmikuussa 1842 (nähtävästi)
kuvernööri Otto Boijen suunnittelemana.
Mikkelin kaupungin perustamiskirja
kirjoitettiin 1838, mutta ensimmäisen puolen vuosisatansa aikana
kaupungilla ei ollut omaa seurakuntaa tai kirkkoa. Asukkaat joutuivat
käymään Mikkelin maalaiskunnan kirkossa harjoittamassa
kristillistä hartautta. Mikkelin kaupunkiseurakunta perustettiin
vuonna 1891 kaupunkilaisten pitkään jatkuneiden pyyntöjen jälkeen.
Kirkon piirustukset tilattiin Suomen kaikkien aikojen
tuotteliaimmalta kirkkoarkkitehdilta Josef Stenbäckiltä. Se
rakennettiin Ristinmäelle, jossa harjoitteli aikoinaan
tarkka-ampujapataljoona.
Kenkäveronniemen pappilan tai Ison
Pappilan historia alkoi jo yli 550 vuotta sitten. Ensimmäinen papin
asumus rakennettiin paikalle 1400-luvun puolivälissä. Se ei
tiettävästi ollut savupirttiä kummempi. Pappila sijaitsi silloin
saarella, jonka Savilahden seurakunnan kirkkoherra osti osaksi
omilla, osaksi seurakunnan varoilla. Aina 1800-luvulle saakka
Kenkäveronniemi oli saarena, jonne johti pieni silta mantereelta.
Kenkävero toimi pappilana vuoteen 1956 asti. Nykyään Kenkäverossa
on ravintola, suomalaista lähiruokaa, käsitöitä ja designiä
kauppaava myymälä, leivintupa, Pauliina Rundgrenin handicrafts Oy:n
verstasmyymälä, Kalaparkki Oy:n verstasmyymälä, mahdollisuus
varata kokoustilat ja monta kertaa vuodessa järjestetään
tapahtumia – kuten Sadonkorjuumarkkinat ja sieninäyttely.
minä ja Arcane Inspirationin Belsissa Mao Lindholmin kuvaamana, Kenkäveron päärakennuksen kuistilla
Vanhat kengät ovat saaneet uuden elämän kukkaruukkuina Kenkäveron pihapiirin koristuksena.
Majoittumisperiaatteenani olivat halpa hinta ja lyhyt kävelymatka
keskustaan eikä hotellihotellihuoneen hieno sisustus, mutta hyvällä tahdollakaan ei voi kiistää hotellihuoneeni ja osastohuonemielikuvien yhtenevyyttä. Sininen soffa,
televisiota vastapäätä -
- olisi joutanut kaatopaikalle, kierrätyskeskukseen tai uudelleen
verhoiltavaksi, jolleivät siivoojat saa valkoisia tahroja katoamaan verhoilusta. xD Aivan sama onko hotellihuone sisustettu hyvällä vai huonolla sisustussilmällä, mutta sottuisuus ei ole aivan sama. Mitä Helsingin Omenahotelsissakin ajateltiin kun saamani hotellihuoneen valkoiset ikkunaverhot olivat alhaalta ihan ruskeantahraiset. Mitä niihinkin oli pyyhitty... Millaisia hotellihuoneita lukijoiden kohdalle on sattunut? :)
(sohvakuvaa lukuun ottamatta muut hotellikuvat Uusikuun sivuilta)
Mikkeli on kivannäköinen paikka! Harvemmin tulee missään päin suomea matkusteltua, paitsi Helsinkiin tai Tampereelle. :D
VastaaPoista