lauantai 22. elokuuta 2015

Raikas gluteeniton mustikkapiiras kermaviilitäytteellä



Salut, messieurs-dames. Olen vähän jälkijunassa tämänkertaisen reseptin kanssa, koska mustikkasesonki on mennyt jo ohi. Tässä tulee kuitenkin mustikkapiirakan resepti. Suhtautumiseni mustikkaan on aika neutraali, vaikka se on terveellistä ja ilmaiseksi kerättävissä lähimetsässäni. Piirakassa ja smoothiessa mustikka ainakin on ihan hyvää.

Mustikkapiirakan pohjaan:

* 125 grammaa luomuvoita
* ¾ desilitra sokeria
* 1 huoneenlämpöinen (vapaan) kananmuna
* ½ desilitra erikoisvehnäjauhoja
* 1 teelusikallinen leivinjauhetta
* 2 desilitraa karkeaa gluteenitonta jauhoseosta (Semper)
* ½ desilitra perunajauhoja
* 1 teelusikallinen fiberhuskia antamaan sitkoa taikinaan

Täytteeksi 2 ½ – 3 desilitraa kotimaisia mustikoita

Kermaviiliseokseen:

*2 desilitraa luomukermaviiliä (Juustoportti)
* ½ desilitra sokeria
* 1 (vapaan) kananmuna
* 2 teelusikallista vaniljasokeria

Voitele lasinen tai porsliininen piirasvuoka ja ala sitten vatkata voita ja sokeria vaahdoksi, johon lisäät vatkaten kananmunan. Sekoita nuolijalla erissä siivilöiden jauhot, johon on lisätty leivinjauhe. Esipaista pohjaa 225 asteessa viisi minuuttia ja lisää vasta sitten täytteeksi mustikat ja kermaviiliseos. Paista uunin keskitasolla piirasherkkua vielä 25 minuuttia. ;)


tiistai 18. elokuuta 2015

Piharatamo yrttilääkinnässä

 
”Rautalehti”, ”haavanlehti”, ”ihmisenaskel”, ”kasakanruoho”, ”kourulehti”, ”laastarilehti”, ”nukenlehti”, ”ploosteriruoho”, ”raaniheinä”, ”rakkoruoho”, ”raudanhaavanlehti”, ”rautaheinä”, ”rautalehti”, ”rautapiiska”, ”sammakonruoho”




Leveälehtinen piharatamo (Plantago major) on monivuotinen peltoteillä, niitynreunoilla, ojissa ja kosteissa autiopaikoissa kasvava ruoho. Kukat ovat vaatimattoman näköisinä pitkässä tiheässä tähkässä. Piharatamo on kotoisin Etelä-Euroopasta, ja Pohjolaan se saapui siitepölytutkimusten perusteella samoihin aikoihin kuin kivikauden varhainen maatalous. Yksi kasvi tuottaa valtavan määrän siemeniä, jopa 20000 kappaletta, sillä kasvin liimautuvat siemenet tarttuvat helposti eläimiin, ihmisiin ja kulkuvälineisiin levittäen kasvia uusille asuinpaikoille kaikkialle maapallolla.

Suomessa piharatamo kasvaa lähes koko maassa Etelä-Lappiin asti. Rannikoilla tavataan yleisenä sen alalaji rantapiharatamo, joka eroaa siitä lehtien tyven hampaisuuden perusteella. Heinäratamo (Plantago lanceolata) kasvaa Etelä-Suomessa paikoittaisesti ja eroaa piharatamosta pitkine ohuine lehtineen. Myös soikkoratamo (Plantago media) kasvaa Länsi-Suomen kalkkipitoisilla kedoilla paikoitellen. Sen kukkatähkä on vaaleanpunertava ja tuoksuva. Merenrannoilla kasvaa vielä meriratamoa (Plantago maritima), jolla on runsaasti pitkiä kapeita ja paksuhkoja lehtiä.

Piharatamoa käytetään samoin kuin heinäratamoa. Ratamoja käytetään ennen kaikkea hengityselinten sairauksiin, etenkin poistamaan niihin kertynyttä limaa. Lisäksi sillä tohtoroidaan yskää, hinkuyskää, keuhkoastmaa ja jopa tuberkuloosia. Ratamo puhdistaa verta, keuhkoja ja vatsaa paremmin kuin mikään toinen kasvi! Siitä on apua verenvähyydestä ja huonosta verestä, heikoista keuhkoista, munuaisista, ihottumasta, karkeasta ihosta, savipuolesta, käheydestä tai liiallisesta laihuudesta kärsiville. Hyvästä hoidosta huolimatta hitaasti kehittyvät lapset saavat apua ratamosta. Keuhko- ja keuhkoputkiastmasta kärsivät ovat saaneet helpotusta yhtä paljon ratamoa ja kangasajuruohoa sisältävästä teesekoituksesta.

Ratamonsiemenet estävät munuais- ynnä muiden kivien muodostumista. Niitä otetaan päivittäin kahdeksan grammaa juoden samalla ratamoteetä. Heinäratamosiirappi puhdistaa veren kaikista kuona- ja sairauksia aiheuttavista aineista, jos käy kokonaisen kuurin läpi. Sen aikana ennen jokaista ateriaa otetaan ruokalusikallinen siirappia (lapset teelusikallisen).

Ratamo on hyvä haavojen hoitoon. Tuoreet hienoksi jauhetut lehdet toimivat ihon halkeamiin, naarmuihin, viiltohaavoihin, kusipääöttiäisten pistoihin ja jopa vesikauhuisten rakkien tai myrkkykäärmeiden puremiin. Käsin revityt tuoreet lehden sekoitetaan suolan kanssa ja asetetaan kaulalle struuman lääkitsemiseen. Hankaavista kengistä syntyneet rakkulat katoavat kun ratamoita sullotaan jalkineisiin. Eikä siinä kaikki; jauhetut ratamonlehdet parantavat kaikki haavat, olkoonkin kymmenenkin vuotta olleet rumentamassa.

http://uudistettubuduaari.blogspot.fi/2015/06/nokkosteeta.html Neuvon mistä yrtit kannattaa kerätä. :) 


Käyttötapoja ratamolle:

Tee: Kukkurallinen teelusikallinen tuoreita tai kuivattuja ratamoita, ¼ litraa vettä . Kiehunut vesi kaadetaan yrttien päälle ja annetaan hautua 30 sekuntia tai 1 ½ - 2 minuuttia.
Puurokääre: Tuoreita heinä- ja piharatamon lehtiä pestään ja kaulitaan laudalla käärekelpoiseksi lehtipuuroksi.
Siirappi : Neljä kukkurallista pestyjä ratamoita ajetaan lihamyllyn läpi. Kattilaan lisätään vietan vettä, jottei lehtipuuro pala pohjaan, lisätään 300 grammaa raakasokeria ja 250 grammaa hunajaa. Keitoksen annetaan kiehua matalalla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen paksuksi mehuksi. Siirappi kotiutetaan kuumiin lasiastioihin ja säilytetään jääkaapissa.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Toiveita romantiikan suhteen

Aikoja sitten eräs miestuttava ehdotti kiertoilmaisuin minulle seksin harrastamista. Vastasin ettemme tule harrastamaan ikinä seksiä hänen kanssaan. Minulle langetettiin itsekeskeisen tuomio. Nykyajan valtakulttuurin nainenko on itsekeskeinen tiedostaessaan että hänellä on tärkeämpää tekemistä kuin puutettaan määkivien pukkien oikkujen täyttäminen? Tekeekö itsensä arvomainen, omien toiveiden kunnioittaminen ja omista seksuaalisissa arvoissa pitäminen itsekeskeiseksi lehmäksi? Meillä naisilla on aina ollut oikeus sanoa ”EI!”, mutta olemme antaneet kohdella itseämme kuin toisen luokan kansalaisina 20-vuosisadalle asti.

Jotkut naivat kaikkea mikä liikkuu, jotkut edellyttävät vähintään petiseuransa ulkonäön menettelevän – myös selvinpäin. Yhden yön juttuihin minulla ei ole kuin satunnaista kiinnostusta, jollei kyseessä ole viehättävä, ihastuttava ja haluttava herra pitkän matkan päässä kotikonnuiltani Kotkasta Pitäytyköön muut ihmiset vapaastu parisuhdeseksissä, harrastakoon yhden yön juttuja tai kaikkea näiden väliltä. Suvaitsevassa asennoitumisessani en silti tajua että lähdetään baarista täysin tuntemattoman matkaan naimaan. Tuollainen touhu on ”aika” varomatonta ja vastuutonta samalla lailla kuin ensitreffien järjestäminen nettituttavuuden kanssa jommankumman kotona. Viisaampi olisi mennä kahville/drinkille selvin päin pokauksensa kanssa, ennen sänkyyn suuntaamista, niin säästyttäisiin pahan morkkiksen mahdollisuudelta ja saatettaisiin saada selville pintapuoliset olennaisuudet baarista tai seuranhakupalstalta löydetystä uudesta tuttavuudesta.

En hotki häälehtiä unelmoiden kalliiksi tulevista prinsessahäistä kermakakkumekossa – saati minkäänlaisista häistä. Naimisiinmeno edustaa minulle muinaistradiotiota, joka muistuttaa ettei naisella ollut ennenwanhaan mainittavasti uramahdollisuuksia: avioliiton solminen hemmetin neitsyenä, vanhanapiikana sukulaisten taloudenhoitajana, luostarissa ikuisen siveyden papittarena, piikomassa, käsityöläisenä kuten ompelijana tai myymässä ruumistaan, kunnes nainen oli liian rupsahtanut kelpaamaan muutamasta killingistä edes kurjalle juopporetkulle. Nainen saavutti tärkeimmän uransa eli aviosäätyyn astumisen ainoastaan lakastuakseen lapsivuoteissa pahimmillaan puolentoista vuoden välein. Aviomiehen nimen jatkumisen kannalta niin kovin tärkeä synnytyskoneen pesti alkoi siten että nuori neitsytvaimo oli lähes tietämätön mitä aviovuoteessa tapahtuu hääyönä. Äiti tai sukulaisnaiset neuvoivat vain alistumaan herra aviomiehen tahtoon, kun tämä halusi käyttää aviollisia oikeuksiaan kamarin puolella.

Lapsia en tahdo – en ole ikinä tahtonut. Kukaan ei ole velvollinen kertomaan miksei halua lapsia, mutta haluan kuitenkin kertoa miksi en halua tulla äidiksi. Vapaaehtoisen lapsettomuuden valitsemisen ensimmäinen syy ei ole että saa raahata minun mielestäni aivan järkyttävän rumaa raskauspötsiä about yhdeksän kuukautta tai että voi olla olevinaan kova työ saada kroppa takaisin tikkiin. Mammallani oli hitto neljä lasta eikä hänen tarvinnut nähdä yhtään vaivaa karistaakseen raskausläskit. En pidä pikkulapsista sitten yhtään, en etenkään vauvoista. Siskoillani on lapsia, joten tietysti heitä nähdessäni tulee vietettyä aikaa heidän lastensa kanssa, mutta se ei ole minulle suuri koettelemus noin pieninä annoksina. Minua ei huvittaisi vaihtaa päivääkään iänikuisia vaippoja, olla pyyhkimässä tarhaikäisten takapuolia koska eiväthän ne edes osaa edes sitä itse, pestä vuodevaatteita joihin lapsonen on kussut unissaan saati siivota lapsen sotkuja sen sotkiessa sitä mukaan kun olen saanut siivottua. Kaikkein pahinta vanhemmuudessa on että lapsi on osoittautunut aikuisena täydeksi pettymykseksi, joka on tuonut pelkkää murhetta kaikesta sen eteen nähdystä vaivasta huolimatta. Tunnen erään naisen, joka oli välittävä ja hellä äiti pojalleen ja silti nuorestamiehestä tuli narkkari. On loistavaa että ehkäisymenetelmät ja sterilisaatio järjestävät lapsettoman elämän, meille jotka emme halua kokea äitiyttä osana naisena elämistä. Lapsienkin kannalta on etu, ettei jälkikasvua synny sellaisille epä-äidillisille naisille kuin Elämänmenon Eila.

Avoliitto. Sekin on väärä kattaus minulle, erakkoluonteelle. Kaipasin lapsuudenkodissani aina ihmisettömänä vastaanottavaa kotia. Kotia, jossa kaikki on laitettu minun makuni mukaisesti vastaamaan omia käyttötarpeitani ja esteettisiä mieltymyksiä. Yhteisessä kodissa tehdään sisustuskompromisseja tai viitanaan epätasapuolisesti kintaalla toisen sisustustoiveille. Minun on kiva herätä yksin uuteen päivään, niin huonoihin kuin hyviin päiviin.

Seksi ei ole minusta hyvää jonkun miehen kanssa, joka on vain ihan menettelevän näköinen, asiallinen, täysijärkinen, sopivan ikäinen. Tietenkään en voisi antaa rumanpuoleisen ja ylipainoisen hyypiön koskea itseeni, niinpä miehen on oltava puoleensavetävä näky. Minun pitää tuntea halua ja jonkinlaista ihastusta miestä kohtaan, jotta seksi olisi nooh nautinnollista. Siispä minun kannaltani paras ratkaisu olisi seurustelusuhde ilman ylimääräisiä koukeroita kuten teennäisiä perhejuhlia miehen käsipuolessa. En haaveile Siitä Oikeasta elämäni rakkaudesta, vaan mieluiten minulla olisi useita seurustelusuhteita, mutta lienee helpompaa löytää yksi ihana mies rakastajaksi kuin monta ihanuutta. Miehellä voisi olla silloin tällöin yhden yönjuttuja. En pahastuisi alkuunkaan… Rehellisesti ottaen minulla on fantasia, jossa katselisin rakastajaani sängyssä jonkun toisen naisenpuolen kanssa. Minä taas en haluaisi maata kuin rakastajani kanssa. Tällainen avoin suhde ole kauppaopiston aikaisen opettajani mielestä mikään suhde. But so? xD Kiertäisikö kiintymys ja toisen arvostaminen muka avoimet suhteet kaukaa, opettajasetä, mikäli suhteen molemmat osapuolet ovat laatineet suhteelle yhteiset pelisäännöt, joista pidetään aina kiinni? Tietääkö oppilaansa pintapuolisesti tunteva opettaja oikean tien oppilaansa onneen? Ja tekeekö suhteen luokitus siitä vähemmän hyvän?

Jean-Honoré Fragonardin Salainen tapaaminen

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Nokkosteetä


Nokkonen eli isonokkonen (Urtica dioica) on polttavalehtinen monivuotinen ruohokasvi. Suomessa esiintyvät nokkosen alalajit etelännokkonen (Urtica dioica ssp. dioica) ja pohjannokkonen (Urtica dioica ssp. sondenii). Nokkonen kuului ennen Urticales-lahkoon, mutta nykyään se kuuluu Rosales-lahkoon. Nokkonen sekoitetaan usein hyvin samannäköiseen valkopeippiin (Lamium album) ja rautanokkoseen (Urtica urens). Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa, ja sisältä ryöpsähtää polttavaa muurahaishapon kaltaista nestettä. Herkille ihoalueille osuessaan neste saattaa olla kivuliasta. Nuoret nokkoset polttavat vain vähän, ja hansikkaat suojaavat nokkosiskuilta. Polttavuus katoaa kuumennettaessa ja kuivattaessa. Polttiaiskarvat sisältävät muun muassa asetyylikoliinia, histamiinia, serotoniinia, muurahaishappoa, etikkahappoa, sitruunahappoa, foolihappoa, pantoteenihappoa, biotiinia ja koliinia.Nokkosen parantava voima löytyy sekä kasvin juurista, varresta, lehdistä että kukista. Jo varhaisina aikana se sai osakseen ansaitun suurta arvonantoa. Albrech Dürer maalasi oikein Kaikkivaltiaan valtaistuinta kohti lentävän enkelin, nokkonen kädessä.

Nokkonen on paras verta puhdistava ja samalla vertamuodostava lääkeyrtti. Verensokeri laskee nokkosteen avulla, koska sillä on myös vaikutus haimaan. Koska nokkonen edistää myös ruoansulatusta, se omiaan keväisiin puhdistautumiskuureihin. Keväällä pitää kerätä käyttöönsä keväällä puhkeavia ja syksyllä taas heinänteon jälkeen uudelleen kasvavia versoja. Parasta olisi juoda kupillinen teetä typötyhjään vatsaan puolituntia ennen aamiaista ja lisäksi 1-2 teekupillista lisää päivän aikana, kulauksittain vaikutuksen parantamiseksi. Tee juodaan ilman sokeria eikä se maistu karsealle mietoine makuineen. Kansanlääketieteessä suositellaan nokkosteetä viikon pituisina kuureina maksa- ja sappivaivoihin, pernasairauksiin, peräti pernakasvaimiin, vatsan ja ilmatiehyeiden limanmuodostukseen, vatsan kouristuksiin, maha- ja suolistohaavaan ja keuhkovaivoihin. Vaikuttavien aineiden säilyttämiseksi teetä ei keitetä, vaan haudutetaan vähän aikaa yrttien päälle kaadetussa kiehautetussa vedessä. Ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa päivittäin juodaan kupillinen nokkosteetä vuoden ajan. Lisäksi nokkostee on mahtava apu elimistölle virussairauksien ja bakteerien hyökätessä.

Veren rautapitoisuus alkaa vähentyä tietyssä iässä. Sen myötä ilmenee ikäviä väsymystiloja, jotka saavat tuntemaan itsensä vanhaksi ja kyvyttömäksi. Tuoreitten, rautapitoisten nokkosten käyttäminen ravintona tepsii parhaiten tähän heikkouteen. Nokkoskuurin jälkeen tuntee vointiansa melko ripeästi kohentuneeksi, energia ja luomisvoima palaavat ja ulkonäkökin kohenee. Nokkonen auttaa turvotuksiin ja nestekertymiin, sillä se on tehokas nesteenpoistaja. Siinä olevat vertamuodostavat aineet auttavat verenvähyyteen ja anemiaan.


***

Yrttien kerääminen

Kokemusten mukaan parhaat hoitotulokset saavutetaan vastapoimituilla, tuoreilla yrteillä. Tuoreita yrttejä voi poimia jo alkukeväästä. Esimerkiksi isoa keltamoa löytää jopa talvella lumeen hautautuneena, mikäli muistaa sen kasvupaikan. Yrtit kerätään niiden vaikuttavien aineiden pitoisuuksien ollessa suurimmillaan.

Kukat kerätään kukintakauden alussa.
Lehdet kerätään ennen kukintakautta ja sen aikana.
Juuret kaivetaan maasta aikaisin keväällä tai syksyllä.
Hedelmät kerätään niiden kypsyttyä.

Muistilistana yrttien kerääjälle: Kerätään ainoastaan terveitä ja puhtaita kasveja, joissa ei ole syöpäläisiä. Yrtit kerätään aurinkoisina ja kuivina päivitä kasteen haihduttua. Poimimiseen sopimattomia paikkoja ovat liian kuivat niityt ja nummet, saastuneitten vesistöjen rannat, rautateiden, maanteiden ja teollisuusalueiden lähialueet.

luonnonantimia sekä luontaistuotekaupasta ostettua kuivattua nokkosteetä

Käyttötapoja

Tee: Kukkurainen teelusikallinen nokkosia, ¼ litraa vettä. Tuoreet yrit hakataan ja suositeltu määrä pannaan lasi- tai muuhun purkkiin, muttei metalliastiaan. Vesi keitetään ja kaadetaan esikäsiteltyjen yrttien päälle. Tuoreita yrttejä ei hauduteta puolta minuuttia kauemmin. Teen on oltava hyvin laihaa, vaaleankeltaista tai vaaleanvihreää. Kuivatetut kasvit saavat hautua pikkuisen kauemmin, minuutista kahteen minuuttiin.
Tinktuura: Juuret kaivetaan ylös keväällä tai syksyllä, harjataan puhtaiksi, leikataan hienoksi, täytetään niillä pullot kaulaa myöten ja kaadetaan päälle 38 – 40 prosenttista viinaa. Annetaan seistä hyvin suljettuna 14 päivää lämpimässä paikassa (noin 20 asteessa). Ravistetaan usein, siivilöidään ja puserretaan yrtit kuiviksi. Tinktuuroja käytetään sisäisesti tipoittain teellä laimennettuina ja ulkoisesti kääreisiin tai hierontaan.
Jalkakylpy: Kaksi kukkuraista kourallista hyvin pestyjä ja harjattuja juuria ja tuoreita nokkosia, varsia ja lehtiä laitetaan yöksi viiteen litraan vettä ja lämmitetään seuraavana päivänä kiehumispisteeseen. Jalkoja kylvetään 20 minuutta niin kuumassa kylvyssä kuin pystytään. Nokkoset saavat jäädä kylpyveteen. Kylpyveden voi lämmittää ja käyttää uudelleen vielä kaksi tai kolme kertaa.
Hiustenpesu: 8-10 kukkuraista kourallista tai kuivattuja nokkosia pannaan yöksi kylmällä vedellä täytettyyn viiden litran kattilaan ja lämmitetään aamulla hitaasti kiehumispisteeseen. Annetaan hautua viisi minuuttia. Juuria käytettäessä kaksi kukkuraista kourallista nokkosenjuuria pannaan kylmään veteen yöksi, lämmitetään seuraavana päivänä kiehumispisteeseen ja annetaan hautua kymmenen minuuttia. Hiukset tulisi pestä esimerkiksi mäntysaippualla.




perjantai 19. kesäkuuta 2015

Vuoden 1988 Avotakka 23,90 markkaa


Pekka Piekaisen Auran Kultaseppä Oy:lle suunnittelemat kahvikannu, kermakko ja sokerikko

Milanilainen Naj-Olearin liike myi sisustustuotteita, vaatteita ja runsaasti kodin pikkutavaraa. Yritys oli tuttu kukikkaista muovilaukuistaan, kirjavista kankaistaan ja raikkaiksi lehdessä kehutuista puuvillaverhoistaan, jotka järkyttivät sisustusvinkeissä.



Jo historian lehdiltä tuttua silmänlumemaalausta ja marmorointia siis maalaten tehtyä marmorin jäljitelmää



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kuusenkerkkäsiirappi sekä pari bonusreseptiä kuusenkerkistä


Kuusenkerkkäsiirappi

1,5 litraa kuusenkerkkiä
1 kilo sokeria
1,5 teelusikallinen kanelia
1 ruokalusikallinen vaniljasokeria
2 litra vettä

Kerää kuusenkerkät toukokuussa tai kesäkuun alussa – hyttysmyrkyin ja pitkin housuin varustautuneena. Minä reppana tässä tuskailen hyttysenpuremia säärissäni. Offin viilentävää hoitogeeliä on levitetty puremakohtiin ja vieläkin kutisee, niin etten enää unohda laittaa housuja metsään.


Huuhtele kerkät hyvin, siirrä kattilaan, peitä vedellä ja keitä miedolla lämmöllä 2-3 tuntia. Nosta lopuksi kerkät pois ja purista niistä loputkin mehut kattilaan siivilän läpi.

Lisää noin 1,5 litraan kuusenkerkkälientä sokeri, kaneli ja vaniljasokeri ja keitä vielä 1-2 tuntia, kunnes keitos muuttuu tummanruskeaksi ja siirappimaiseksi. Purkita.

Sokeri, vaniljasokeri ja kaneli on lisätty ja vaaleanvihreä liemi on muuttunut vaaleanruskeaksi.

Olin kyltymättömän hyttysarmeijan uhrina ja keittokomeron ja hellan välissä kokeilemassa saisinko aikaiseksi hyväksi yskänlääkkeeksi käyvää ja jälkiruokakastiketta. Jotkut pitävät siitä myös monien pääruokien makeana mausteena, esimerkiksi juuresten tai vaikkapa grillipihvien kanssa. Meikäläinen roiskuttaa jatkossakin pihvinsä vihannesten kera. :D

Netistä löytyi kaksi muutakin kuusenkerkkäreseptiä. Itse en ole kokeillut, mutta jaetaanpa nekin, jos joku on innostunut useammasta käyttötarkoituksesta. :) 

 Valmista tulikin!



*** 


Kuusenkerkkätee

3-5 teelusikallinen kuusenkerkkiä
1-2 teelusikallinen hunajaa
(1 tilkka maitoa)
n. 2 desilitraa vettä

Hauduta kuusenkerkkiä 3-5 minuuttia noin 2 desilitrassa keitettyä vettä. Teen väri on hyvin hailakkaa, mutta kerkän maku maistuu. Lisää hunaja. Sekoita ja kaada tilkka maitoa viilennykseksi, jos maito on sinusta kuuluvinaan teehen. Minusta maito kuuluu juoda sillään tai lorauttaa kahviin ja sokerittomaan kaakaoon. :D
”P.S. Jos tahdot teestäsi hieman erilaisemman makuista, käytä hunajan sijasta kuusenkerkkäsiirappia”, neuvoo reseptin kirjoittaja.


***

 
Kuusenkerkkäkääretorttu

4 vapaan kananmunaa
150 gramma sokeria
50 grammaa vehnäjauhoja
75 grammaa perunajauhoja

Täyte:
0,5 desilitraa hilloa
3 ruokalusikallista kuusenkerkkiä
250 grammaa maitorahkaa
1 litra kermavaahtoa, joka saadaan 2 desilitrasta vispikermaa?
2-3 ruokalusikkalista kuusenkerkkäsiirappia

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos taikinaan, sekoita varovasti nostellen esimerkiksi nuolijaa apuna käyttäen, jottei vaahto lässähdä. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200) asteessa 6 minuuttia, kunnes paistos on saanut väriä. Kumoa valmis torttupohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä hetki.

Levitä hillo tasaisesti pohjan päälle. Vatkaa kerma ja lisää joukkoon maitorahka. Hienonna kuusenkerkät pieneksi silpuksi ja lisää kermatäytteeseen. Lisää kuusenkerkkäsiirappi ja hieman sokeria. (Jospa kuusenkerkkäsiirapista lohkeaisi tarpeeksi makeutta sokerittakin, ohjeen laatinut sokerihiiri?) Tarkista maku, ennen kun levität täytteen tortun päälle lastaa apuna käyttäen. Jätä reunoista muutama sentti vajaaksi, jotta täyte ei pursuisi täysin yli rullausvaiheessa. Kääri torttu rullalle leivinpaperia apuna käyttäen, jättäen sauman valmiin rullan alle. Laita torttu hetkeksi kylmään tekeytymään, niin kuusenkerkkien aromi tulee paremmin esiin.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Photoshootti Sara-Collien kanssa

Vastaantulevat koirat eivät enää pelota ja hermostuta minua, jolleivät ne ala murista turpa rytyssä tai niiden taluttaja ei vaikuta osaavan hallita ulkoilutettavaansa. Koirapelkoisena tienpuolta tuli vaihdeltua vaistomaisesti lähes minkä tahansa koiran ulkoiluttajineen tullessa vastaan ja lenkkeily loppui yläasteella. Huvittavaa turhan murehtimista antaa lemmikkieläinten stressaamisen heikentää elämänlaatua saamalla ihmisen käyttäytymään kuin säikyn peltohiirulaisen. :D Pelottaa milloin naapuritalon koiranomistaja kadottaa tykkänään sen vähäisen hallinnan inhotuspiskiinsä, jolla elukka on tähän asti viety kus- lenkille. En ole ainut, koska ihan naapuruston koiranomistajatkin kiertävät dobermannin kaukaa, vaikka omistaja on muka oikein Ranskassa esitellyt koirankoulutustaitojaan. ”Se on vaan leikkisä”, jamppa uskoo.

Koiran hankkimista suunnitteleville kuuluisi pitää soveltuvuuskokeet, vaikka nelijalkaiseksi perheenjäseneksi ei kaavailtaisikaan esimerkiksi saksanpaimenkoiraa. Hemmetti sentään sakemanni ei ole koirankoulutuksessa laiskottelevan sohvaperunan ja lepertelijän rotu. Mikään koira ei ole kenenkään karvainen vaavelitaaveli vaan lemmikkieläin, joten sille ei kuulu lässyttää kuten pikkumuksulle. Koiranomistaja, ole laumanjohtaja äläkä lepertelevä täti tai setä, niin koirastasi kasvaa suhteellisen harmiton yksilö. Äläkä vetoa laiskuuttasi ja välinpitämättömyyttäsi verukkeeseen ”Ei meiän Rekku mitään tee.”

Kasvoin koirataloudessa, jossa oli kultainennoutaja. Ne ovat kultaisia niin turkiltaan kuin ihmisystävälliseltä luonteeltaan, ja leppoisa ja kiltti oli vanha M:kin – ärsytti vaan karvakuonon kärkkymistaipumus ja piimän juominen. Tädilläni oli yhteen aikaan enimmillään neljä koiraa, saksanpaimenkoiria ja welsh gorgeja. Töppöjalat olivat välillä hoidossakin lapsuudenkodissani, kun minua kaksi vuotta vanhempi M oli jo hitaasti tassuttava vanhus.

Yksikään koira ei ole upottanut hampaitaan minuun. Sitä vastoin erään luokkakaverin susikoira ja kaksoistyttöjen nuori urospuolinen leonbergin koira nousi takajaloilleen näykkäisemään minua ilman että mitenkään ärsytin kumpaakaan koiraa. Urospuolisilla leonbergeilla ei ollut säkäkorkeutta ”kuin” 72 – 80 senttimetriä ja painoa 60 – 100 kiloa. Susikoira piti toimittaa viimeiselle piikille kun se rupesi puremaan (muttei minua). Silmille hyppineestä leonbergista kasvoi kunnollinen koira ilman Ceasar Millania.


Vantaalla kyläillessäni tutustuin paitsi Millan uuteen kotiin sekä hänen isänsä perheen skotlanninpaimenkoiraan, joka tuli vähäksi aikaa hoitoon. Tricolorjuniori Sara ei ollut vielä vuottakaan silloin, nyt taitaa olla. Millan opiskelijaboxissa riitti syynättävää ensimmäistä kertaa kylässä olevalle söpöläiselle, ettei se juurikaan malttanut pysähtyä kirmailultaan poseeraamaan meikäläiselle. Jaloilteluaan mielensä mukaan collie loikkasikin komealle kolmen istuttavalle rokokoosohvalle, vieläpä mainioimmalle paikalle kuvailla. Haa, Sara taitaakin olla esteetikkokoira, joka ei tyydy malleilemaan kyökin kaapiston edessä. ;)






Hauskaa, ihanaa ja tapahtumarikasta kesää lukijoilleni. :)


maanantai 25. toukokuuta 2015

Kauneimmat lolitatakit classic- ja gothicbrändeiltä

Salut, messieurs-dames. Classiciin ja gothiciin kallellaan oleva lolitamuoti on pääsääntöisesti sievää, usein suorastaan kaunista – yllätys yllätys. Nämä lolitamuodin haarat ovat erityisen kunnostautuneet hienojen takkien valmistamisessa, joissa on täydellisesti onnistunut leikkaus ja ihastuttavat yksityiskohdat. Tässäpä kuvat kuudesta suosikkilolitatakistani, joista jokainen on erimallinen. Nauttikaa täydellisistä leikkauksista ja eleganssista, jossa kaikki on viimeisen päälle toteutettua.




Moi-même-Moitién Rose Frame Print Coatin jujuja on helman ja kauluksen röyhelöt sekä viehättävät pienet puhvihihat.

Vaikka haaveilen saavani nämä kaikki takit komerooni, Mary Magdalen Velveteen Victorian Jacket on lemppariyksilöni. Siinä on kaikkea, mitä täydellisessä takissa kuuluu olla. Olkoonkin takkiluomuksen nimessä ”victorian” siinä on myös rokokoojakun näköä, niinpä se olisi hyvin rokokoouskottava panierien levittävän hameen kanssa yhdistettynä.

Innocent Worldin Napolen Jacket. 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa muodissa olivat jakkupuvut, joihin kuului kynähame ja tämäntapainen jakku aidolla turkiskauluksella tosin. Mammallani olikin sellainen jakkupuku, mutta vain jakku on jäänyt jäljelle. Se ei ole lähellekään näin nätti.

Moi-même-Moitién Rose Frame Print Coatissa saisi kyllä olla myös ja täytyy myöntää etten pidä siitä, että helmassa on oltava tuollainen päänkokoinen logopainatus. Pidän siitä että logo ei näy joko ollenkaan tai se on hyvin huomaamaton.

Mary Magdalenen Victoire Long Coat

Juliette & Justinen La Robe Antique de la Poupeessa iskee se, ettei se peruslolitaa. Jollen tietäisi senolevan classiclolitabrändin valmistama, olettaisin ensimmäisenä sen edustavan vintagea valtavirtadesingnin parista. Koordinaatioideat eivät varmasti loppuisi minulta ikinä kesken, sillä keksisin yhtenään uusia tapoja sen asustamiseen. Sen kanssa kävisi jopa tummat farkut rinnanylikorsetin/ korsettitopin kanssa!

 


tiistai 19. toukokuuta 2015

Taulunkehysten tuunausta spraymaalailulla


Meidän luokkamme oli kolmannella luokalla puolet lukuvuodesta teknisessä työssä ja puolet tekstiilitöissä. Lukuvuoden loppumetreillä oli valittava tunaroiko lopun ala-asteaikansa puutyö- vai tekstiilityöluokassa, ja minä valitsin ennemmin rättikässän, vaikken osannut ohjata kunnolla ompelukonetta. Suora ommel kiemurteli ”kuin sian kirkkopolku”. :D Nelosella osasin käyttää ihan tarpeeksi hyvin ompelukonetta eikä tikkikään enää kiemurrellut pahasti. Neulomisessa olin paljon edellä paria luokkalaista, jotka eivät osanneet neuloa aina oikein pudottamatta silmukoita. Valinta piti tehdä uudestaan yläastetta varten, jossa tekninen tai tekstiilityö oli seiskan ajan pakollista. Kasilla ja ysillä nämä oppiaineet olivat valinnaisia. Valitsin aineet, joissa pärjäsin arvosanallisesti ja jotka kiinnostivat. Tekstiilityö kiinnosti, neuloinhan ihan vapaaehtoisesti kotona koulun töitä.

Puutyöstä kolmannen kevättodistukseen loksahtanut seiska kertoi, etten ainakaan ollut luokassa vaaraksi itselleni ja muille. Pakolliset työt olisivat varmaan valmistuneet edes kutosen vaivanpalkalla, vaikka olisin valinnutkin poikien jutun. Seinän sain viime kesällä pakkeloiduksi ja maalatuksi ihan kelvollisesti. Maalaaminen on minusta hauskaa, ennemmin kuin pitkäpiimäistä. Lintulaudan kunnostamisesta kotona kiinnostunut tyttönen sai vaan huomata, että saa hangata jonkin aikaa entistä maalia pois, ennen kuin saa upottaa pensselin maaliin. Kärsimätön kakkosluokkalainen voisi turhautua kehysten tapaiseen pieneen lilliputtityöhön – että ehkä isäpapan olisi parempi ottaa santapaperi kouraansa, ettei Lumi Nelliina Jadeten iPhone ole vaarassa lentää päin seinää protestina.

”Oon aikeissa hommata uuden peilin”, kerroin taannoin siskolleni. ”Jyskissä on kohtuuhintanen ja muutenkin hieno kokovartalopeili, mutta se on valkonen.”
”Osta spraymaalia. Sillä on tosi helppo maalata”, sisko neuvoi.
Peili löytyi toisaalta valmiiksi kultaisilla kehyksillä, mutta spraymaalia tarttui mukaani K-raudasta. Sillä on saa tasaisemman maalipinta kuin purkkimaalilla, jollei ole törsännyt maaliruiskuun. Käyttämäni Prof-spray on helppokäyttöistä ja hyvää viidelle erilaiselle pinnalle soveltuvaa maalia: puulle, betonille, metallille, kovalle muoville ja lasille.


Kehysten tuunaamiseen tarvitaan:

* puiset valokuvakehykset
* santapaperia
* Prof-sarjan puun, metallin, lasin, betonin ja kovan muovin maalaamiseen käyvää spraymaalia
* kumihanskat kätösten suojaksi
* sanomalehtiä suoja-alustaksi

Hio entinen maali pois kehyksistä santaperilla. Pyyhkäise vielä hiomisen pölyynnyttämät kehykset kauttaaltaan nihkeällä rätillä.


Suojaa tuunailuympäristösi ja käpäläsi. Ravistettuasi maalipurkkia 3 minuuttia iske peukalo purtilon suuttimelle ja ala sprayilla 25 minuutin etäisyydeltä kehyksiä. Suihkuttele niille useita maalikerroksia, jotta pinnasta tulee tasainen. Uusintakäsittelyä ei tarvita. Puhdista maalailun jälkeen kiireen vilkkaa spraypurkin suutin kääntämällä se ylösalaisin ja pidä suutinta alaspainettuna, kunnes siitä tupruaa enää pelkkää ilmaa.


Heti maalin kuivuttua pääsin kehystämään maailman upeimman taideteoksen – Eugene Delacroixin Libertinen jäljennöksen. Taiteilijan siveltimen käyttö, uljas nainen yläosattomissa ja tapa käyttää värejä ihastuttaa pienessä jäljennöksessäkin. Monsieur Delacroix maalasi muuten itsensä tauluun; hän on vasemmalla oleva silinteripäinen haulikkoherra. 

Ei kun spraymaan. Jos minusta oli onnistumaan, kuka tahansa näkevä onnistuu. ;) 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Style Inspiration by Sandra Cretu


Salut, messieurs-dames. Saksalaisen poppari Sandra on minulle erityinen ikoni 1980-luvulta, koska kuultuani hänen In the Heat of the Night -kappaleensa hurahdin kertaheitolla kasariin. Aloin kuunnella 1980-luvun musiikkia ja kiinnostuin sen ajan muodista. Ihailen nuorta Sandraa edelleen yhtä paljon. Hän oli niin persoonallisella tavalla hyvännäköinen. Naisessa oli kissamaisuutta ja omanlaistaan tyttömäistä charmia. Hän osasi flirttailla lavalla, muttei koskaan vetänyt överiseksikkäällä meiningillä, joka on tuomittu sortumaan epätoivoiseksi tyrkkyilyksi. Hänen ihailemisensa on vaikuttanut huomattavasti oman tyylini niin sanottuun kouliintumiseen, vaikken pyrikään näyttämään hänen nuoren versionsa kaksoisolennolta. Parhaat style inspirationit ovatkin tapauksia, jotka muokkaavat ihailijansa tyyliä siten että siitä tulee tämän itsensä näköistä.

Sandra Ann Lauer, taiteilijanimeltää Sandra hallitsi Euroopan listaykkösenä kahdeksallatoista hitillään 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, silloisen aviomiehensä Michael Cretun panoksella. Lyhyen huippusuosionsa aikana hänen musiikkinsa myi luvullisesti useissa maissa jopa paremmin kuin Madonnalla, vaikkei hänestä tullut samanlaista megakuuluisuutta. Musiikkiuransa alkuaikoina hän oli discotrio Arabesquen päälaulaja vuodesta 1979 vuoteen 1984. Arabesque-yhtye oli suuressa suosiossa Venäjällä ja Japanissa. Sandra saavutti Arabesque-vuosien jälkeen selvää kansainvälistä menestystä soolouralla, lyömällä itsensä läpi hittisingellään (I’ll Never Be) Maria Magdalena.

Laulajattaren korut olivat näyttäviä, melkeinpä enimmäkseen”kultaisia”. Kuvan tapaan ranteet olivat leveiden rannekorujen peitossa. Samassa sormessa killui kaksikin sormusta. Korvat kannattelivat isoja ja raskaan näköisiä korvakoruja uhmaten painovoimaa.

Nuori Sandra korosti viehättävän persoonallisia kasvonpiirteitään raikkaasti. Meikin painopiste oli suklaasilmien korostamisessa, jotka rajattiin leveästi mustalla kajalilla. Huulimeikki oli vaalea ja neutraali. Kulmat saivat kasvaa tuuheina, mutta ne pidettiin nyppimällä siipimäisessä muodossa.






Laulajatar otti säännöllisesti permanentin tai pehmennyskäsittelyn kutreihinsa 1980- ja 1990-luvulla. Sandra näkyi viihtyneen leijonanharja valtoimenaan hulmuavana tai hänen kiharansa oli kammattu korkeaksi, hiusdonitsilla kiinnitetyksi sivuponnariksi kuten kolmannessa kuvassa.


Sandra Arabesquessa:



Sandra soolouralla:






torstai 30. huhtikuuta 2015

Vintagemiehen olohuoneeseen






Salut, messieurs-dames. Sisustin edellisessä osassa varakkaalle vintagea harrastavalle miehelle englantilaiselle lordillekin kelpaava makuuhuone, jonka ylellisyydessä romantiikkakin kukoistaa puitteiden puolesta. ;) Päädyin sisustamaan vintageharrastajaherramme olohuoneen vieläkin(!) viktoriaanisemmin, niinpä se vastaa suuressa määrin historiallisten romaanien kuvausta aatelisherran kirjastosta, jonne herrashenkilöt sulketuivat päivällisen jälkeen nauttimaan portviiniä kun taas hienot naiset purjehtivat salonkiin. Sisustamani tila on tarkoitettu olemaan 95 prosenttisesti aikamatka yläluokkaisen kotiin antiikkisilta näyttävine kalusteineen, jotka ovat kuin viktoriaanisesta Englannista.


Täällä on käytetty samaa lattiamateriaalia kuin makuutiloissa, eli kalanruotoparkettia.


tummaksi petsattu seinäpanelointi


valinta verhokankaaksi



Valitsin jotain modernia sohvapöydäksi ikään kuin pieneksi säröksi viktoriaanisuuteen kokonaisilmeeseen.




Mattojen sijasta lattialla on aitoja lehmäntaljoja.
Sohvaryhmiksi joko musta sohvaryhmä, johon kuuluu nojatuoli 2-istuttava sohva ja 3-istuttava sohva tai

tummanruskea kulmasohva, jossa on tilaa vaikka lampaat söisivät.


Olohuoneessa on sama peili kuin makuuhuoneeseen valitsemani avartaa ennestään isoa tilaa antiikkisen takan yllä, joka on peräisin Sijaishallinnon tai Yrjöjen ajalta. (alempi kuva)





maapallobaari illanistujaisia varten









Näitä nahalla verhoiltuja nojatuolejaa tulee olohuoneeseen kolme kappaletta seinustalle sijoitetuksi.



Ranskalaisen taidemaalari Ferdinard Victor Eugéne Delacroixin maalausten jäljennökset ihastuttavat siniharmaaksi maalatuilla seinillä leveissä kullanvärisissä kehyksissään voimakkaissa väreissään. Delacroix taiteili sopivasti viktoriaanisella aikakaudella. Taiteilijan tunnetuin työ on poliittisesti kantaaottava Vapaus johtaa kansaa (ranskaksi Libertine). Enimmäkseen Delacroix maalasi kirjallisia ja mytologisia aiheita sekä potretteja, joista kuuluisin on hänen ystävänsä säveltäjä Frédéric Chopinin muotokuva.